Kalastusaiheisia tarinoita

Kalastusaiheiset tarinat ovat syntyneet vuosien varrella koettujen tilanteiden pohjalta. Tarinoiden lukijasuosikiksi on noussut Päällikkö ja purjeveneilijä. Kyseinen tarina edustaa tarinoiden fiktiivistä osuutta. Se on kunnianosoitus kaikille rohkeille purjeveneilijöille, jotka moottorilla ajaessaankin pitävät kaikissa tilanteissa kurssinsa eivätkä turhaan nöyristele kenellekään. Mukavia lukuhetkiä!

Kalastustarinoiden henkilöt:

Kuhanpyytelin kalastusporukka:

Thomas McLeskelä, kalastusaktivisti ja takilakalastuksen pioneeri, veneen kapteeni Yamarin59C/Buster X (Pirkka-Buster)

Karim, joukon syyrialaisvahvistus, osaa kalastaa

Renny, uskollinen keskushyökkääjä, kalansaalis vaihtelee

Massa, voimakalastuksen erikoismies

Mauno, suuri siman ystävä

Captain Grant, tuhansien merien kapteeni, Buster X (Suppo-Buster)

Jorde, korsolainen kalastusvaramies

Muut henkilöt:

Hytönen, kalastuksenvalvoja 

Nils Holgersson, saaristolainen ja verkkokalastaja

Bernt von Kulliksen ja Kalle Grundell, helsinkiläiset purhjehduksen ystävät

Aimo ja Keijo, Kilpaileva venekunta, joka ei pysty henkisesti käsittelemään Kuhan pyytelin -kerhon ylivoimaa samalla alueella kalastettaessa

Ahti, vedenalaisen maailman johtava asiantuntija

Trubaduuri Nääslund, Pispalalainen kansantaiteilija

Asko Nieminen, huippukalastaja Espoosta

Ja viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä, Päällikkö, Skåldön johtava joutsen.

UUSIN TARINA TÄLLÄ HETKELLÄ ON "Kalastusvaramies Jorde ja jättihauki" 11.10.2022

Kalastusvaramies Jorde ja jättihauki

Kalastusvaramies Jorde istuu Oulujärven rannalla mökkinsä pihakeinussa. Kesä alkaa olla lopuillaan, kun kalenterin sivu kääntyi eilen osoittamaan elokuun alkaneeksi. Jorde on surullinen. Kesän on ollut hyvin tuulinen. Allapäin hän tuijottaa maassa hääriviä muurahaisia, kunnes hän alkaa ihmetellä, että nyt on jotain pielessä. Jotain tuttua ja turvallista puuttuu. Pala palalta hän alkaa kartoittamaan tilannetta, mutta johtopäätös viipyy vielä. Siinä hetkessä hänen tajuntaansa räjähtää tietoisuus täysin tyynestä kelistä. Jorden  henki salpautuu. Silmät sumeten hän hyppää RS Busterin kyytiin. Vavat ovat olleet veneessä valmiina juhannuksesta saakka, mutta tänään on se päivä, kun niitä päästään käyttämään.

Päättäväisesti Jorde paahtaa kohti Paltaselkää tietäen hyvin alueen parhaat kalamestat. Siellä on se matalikko, jossa on kivikko pohjassa. Pian Jorde pudottaa tuntuvasti vauhtia ja tähystää aluetta. On aika pudottaa uisteet perään. Uistimen valinta on erittäin salainen hetki, jopa niin, että Jorde itsekään ei katso, mikä uistin valikoituu vetoon ja saman tien uistin jo painuu peräaaltoihin. Vielä toinen uistin ulos ja sitten topakkaa vetoa. Puolen tunnin jälkeen ensi-into alkaa laantua ja kalaukko alkaa tuumailemaan, josko kala ei olekaan syönnillään. Ajatuksiin alkaa tulvia tuhansien tuntien odotukset ilman mainittavaa tulosta. Odottelu jatkuu.

Pian alkaa tapahtua. Järven pohja kohoaa nopeasti ja vettä on alla enää viisimetriä. Jorde muistelee, että käsikopelolla tunnusteltuna uimaan saattoi mennä syvänneuistin. Samassa Jorde kuulee Shimano-haspelin jarrun narinan. Pohja perkele, kiroaa Jorde ja nappaa vavan käteensä. Pohjassa on, hän toteaa ääneen ja täräyttää pakin silmään. Vene lähtee pian taakse päin, mutta niin lähtee myös siima. Jorden silmät rävähtävät sepposen selälleen. Nyt on iso, Jorde huutaa ääneen muistaen samalla, että kukaan ei ole kuulemassa. Jorde peruuttaa vauhdilla kalan päälle ja alkaa kelaamaan. Samassa kala suuttuu ja syöksyy 10 metriä veneestä poispäin. Shimanon jarrulevyistä välittyy palavan materiaalin tuoksu veneeseen. Jorde ei normaalisti pakita, mutta nyt pakittaa, veneellään. Jälleen saadaan kala lähelle, mutta se syöksyy uudelleen ja uudelleen syvyyksiin. Pian Jorde saa näköhavainnon. Pupillit pullistuvat golf-pallon kokoisiksi. Jättimäinen hauki! Pala palalta Jorde saa kalan lähemmäs. Kala pysähtyy väsyneenä veneen viereen ja Jorde uittaa sen varmoin ottein haaviin. Perhostenkeräilyyn paremmin soveltuva haavi ottaa osumaa nostossa, mutta kala kierähtää veneeseen. Se on valtava. Jorde tuijottaa kalaa kolme sekuntia, kunnes löytää puntarin. Samalla hän näkee uisteensa, Rapala Deep Runner tigerfire -värityksellä. Ammattimiehen valinta, tuumii Jorde. Kalamies pinnistää kaikki voimansa, että saa nostettua kalan irti veneen lattiasta ja kuvattua vaakanäytön todisteeksi. Jorde ei usko silmiään, kun hän näkee näytön lukemat, 14 kg. Nopeat kuvat ja kalan elvytys alkaa. Kala on todella poikki. Jorde oli vetänyt sitä moottorilla ympäri Paltaselkää ja johan oli alkanut haukea nukuttamaan. Parinkymmenen minuutin kuluttua kala sukeltaa veneen vierestä syvyyksiin. Jorde on revetä liitoksistaan. Hän myhäilee ääneen ja nauraa partaansa. Siinäpäs saitte kaikki kiusankappaleet, jotka ette ole pitäneet minua kalamiehenä. Kalaporukan haukiennätys sattuu olemaan sitten kalastusvaramiehen nimissä, iloitsee onnellinen suurhauen kalastaja.

Hengityksen tasaannuttua Jorde lataa kalasta kuvan kalaporukan whatsapp-ryhmään. ”Yksi tärppi” kirjoittaa kalamies kuvatekstiin ja painaa lähetä nappia. Minuutit tuntuvat tunneilta eikä kukaan reagoi. Viimein Massa antaa palautetta ja muutkin alkavat heräillä. Kukaan ei kysy painoa. Jorde lataa ryhmään kuvan vaa’an lukemista. Samassa Captain kyselee painoa. Jorde räjähtää nauramaan, eikö se tonttu osaa lukea vaa’an lukemia? Pannaan numeroina niin alkaa tajuamaan, tuumii Jorde ja kirjoittaa 14 kg viestikenttään. Captain vastaa nopeasti, sinulla on lbs-näyttö päällä sinun puntarissasi. Jorde lukee viestin kerran, toisen ja kolmannenkin... Hän kaivaa vaakansa esiin ja huomaa, että näin asian laita taitaa olla. Samassa whatsapp-ryhmässä jo on laskettu, että kala on suunnilleen 6,5 kg-painoinen. Jorden silmissä sumenee jälleen. Yhdellä syöksyllä huipulta sameisiin vesiin. Eikä tässä kaikki, ryhmässä kysellään vielä, että mitä tästä nyt voi kirjata painoksi, kun ukko ei osaa edes puntaria käyttää. Jorde kirjoittaa alakuloisena, että jätetään kirjaamatta, mutta kokemusta ettei voi minulta viedä. Joku osa kalamiehessä ei halua uskoa punnitusvirhettä. Jorde alkaa selaamaan tilastoja ja samaan aikaan tulvii ryhmään tietoa kalojen pituuspainosuhteista. Kala oli 110 senttiä pitkä, mutta meren jättiläisiin verrattuna kieltämättä laihempi. Pala palalta Jorde nielee faktat. Pian tyytyväisyys alkaa silti tulla läpi väliaikaisen pettymyksen. Olihan se kuitenkin oma haukiennätys ja kauden kakkoshauki. Ykköspaikka on sillä yhdellä tuurin kalastajalla, joka ei ole kalaansa ansainnut ollenkaan, Jorde pohtii.

Illalla Jorde tuijottaa ulappaa saunan rappusilta. Jos täällä ei tuulisi niin paljon, ottaisin sen 14 -kiloisen vielä, mutta näissä olosuhteissa en uskalla luvata varmaksi.

Varamiehestä ratkaisijaksi

Korsolainen kalastusvaramies Jorma tuijottaa puhelintaan katse lasittuneena. Kalakaverit viestittelevät tulevan kalastusviikon asioista. Jorman tajuntaan jysähtää tosiasia, että kalakaverit jakavat jo mökkivarauksen kustannuksia. Se kielii siitä, että varamiestä ei tarvita. Vaihtopenkki kutsuu jälleen. Mieli maassa kesän mökillään viettänyt Jorma hyppää Skodan rattiin ja karauttaa kohti etelää. Kalavehkeet jäävät talvehtimaan tarpeettomina Oulujärven rannalla sijaitsevalle mökille.

Samaan aikaan Kuhan pyytelin -kerhon jäsenet valmistautuvat tulevaan kalastusviikkoon kukin tahollaan. Kaikilla on varma oletus, että nyt tärähtää. Koeuistelu viikkoa aikaisemmin oli ollut lupaava, joskin osittain yksipuolinen. Massa antoi myrskyvaroituksen vetämällä kuhaa veneeseen aktiiviseen tahtiin. Mielellään kilpaileva Pirkka-Buster-miehistö kapteeni Thomas McLeskelän johdolla on lähdössä taisteluun altavastaajan roolista, mutta luonnollisesti uhmakkaana. Tuumaakaan ei tulla antamaan periksi ja ”Suppo-Busterin” kavereiden elämä tullaan tekemään tukalaksi. Johtuen väärinymmärryksestä kalastusvaramies Jorma ei vielä tiedä olevansa kalastavassa kokoonpanossa. Suppo-Busterin laitahyökkääjä Mauno on estynyt hoitamasta tonttiaan loppuviikolla ja Captain Grant ja väkevä keskushyökkääjä Massa ovat päättäneet kutsua Jorman paikalle.

Massa ottaa yhteyden Jormaan ja kutsuu miehen kalastamaan keskiviikosta perjantaihin kestävälle jaksolle. Jorma mykistyy. Saman tien hänen päähänsä tärähtää kuva kalavehkeistä, jotka jäivät rantasaunan kaappiin. Voi peeveli, kiroilee Jorma mielessään, mutta kuulee samassa Massalta helpotukseksi, että kalastusvälineitä löytyy. Puhelu päättyy ja Jorma tuijottaa edelleen tyhjää seinää. Hän tietää, että kalastusvälineitä todella löytyy Suppo-Busterin kavereilta, mutta koska kaverit ovat sen verran kettuja, tilanteeseen täytyy varautua. Ties mitä Nixnaxdraakkeneita tarjoaisivat varamiehen vapaan kiinnitettäväksi. Ja sitten nauraisivat, kun silmä välttää. Tähän en tyydy, tuumii Jorma ja hyppää jälleen Skodan rattiin. On myöhäinen syksy ja Jorma näkee sinistä. Sinisellä ne kalat tulevat kylmästä vedestä, varamies todistelee johtopäätöksiään itselleen. Siispä Rustaan ja siniselkäistä Fladenia ostoskoriin. Motonetista löytyy vielä se Nilsu, jolla on tullut ennenkin. Varamies rentoutuu tajutessaan, että vaappujen jättö Oulujärvelle ei ehkä aiheuttaisikaan katastrofia.

Keskiviikkona Jorma istuu Suppo-Busterin keulassa ja ilmassa on keskisuuren urheilujuhlan tuntua. Ajoittaista vesisadetta ei huomaa, fokus on vavan kärjessä. Koska se taipuu? Koska ensimmäinen kala jysäyttää lyhyehkön vavan 90 asteen kulmaan? Pian Jorman kelan jarru ilmoittaa kalan hamuavan uistinta. Haukiparka käy veneessä tervehtimässä kokenutta kalastajaa ja pääsee jatkamaan kohti seuraavia urotekojaan. Saman tien Massa nappaa kilon kuhan ja tempaisee sen tuttuun tyyliin ilman haavia veneeseen. Tottuneesti Massa pistää kalan ja juuri sillä hetkellä kala potkaisee itsensä irti ja lennähtää mereen. Voi turkanen sentään, siinä meni iltaruoka. Yhdessä tuumin tiimi päättää kiertää lenkin ja palata samalle alueelle. Varamies Jorma on noussut etukannelle seisomaan ja tähystää meren pintaan. Tuolla se on, kuuluu karjahdus ja Captain suuntaa käden osoittamaan suuntaan. Tällä kertaa käytetään haavia. Massa hakkaa vielä varmuuden vuoksi neopreenikäsineet kädessä kuhaa päähän nyrkillään. Kalan lopettamisessa ei saa käyttää turhaa väkivaltaa, mutta Massa ei halua pettyä uudelleen.

Aamulla tunnelmat ovat hieman alakuloiset. Vettä sataa ja ennuste lupaa sitä lisää päivän aikana jopa 20 mm. Siitä huolimatta miehistö suuntaa merelle ”takki auki”. Päivän saalis on niukka pitkään, kunnes Massa ottaa komennon jälleen. Ota kuha pois ja toinenkin. Tuossa tuokiosaa Massa nappaa veneeseen neljä kuhaa, joista suurin 2,2 kg. Myös erittäin vaisusti koko vuoden esiintynyt Captain saa koukkuihinsa kuhan. Jorma katselee kostein silmin kalakavereita. Ehkäpä jonain päivänä minäkin…

Pirkka-Buster Thomas McLeskelän johdolla on tyytynyt hauen kalastukseen. Ilmeet kertovat ihmettelystä ja mukana saattaa olla jopa pilkahdus kalamiehen perisyntiä, kun yhtenäiseen kisa-asuun pukeutunut joukkue tutkii Suppo-Busterin saalista. Iltamenoissa paljastetaan uistinvalintoja, koska tiedetään, että toisen veneen kavereilla ei niitä ole. Sellaista elämä on.

Perjantaiaamu valkenee yllättäen ilman sadetta, jopa aurinko pilkahtelee välillä. Captain Grant kiroilee mielessään, että saadaan odottaa iltaan saakka ennen kuin kuha syö. Venekunnat ajavat eri alueilla. Thomas McLeskelän tiimi on valinnut eteläisemmän alueen, kun taas Captain Grant miehistöineen ajaa pienellä alueella pohjoisosissa kalastusaluetta. Captain Grant laittaa vihreäselkäisen vaapun uimaan, johon kalastusvaramies Jorma kommentoi, että kesävärit eivät toimi enää. Captain Grant näkee hetken aikaa vaappunsa punaisena, mutta nielaisee kommentit. Sen sijaan hän vilkaisee luotainta, joka näyttää veden lämmöksi 9,7 astetta. Captain miettii, että tästä on vielä pitkä matka kylmään veteen, mutta ei kommentoi mitään. Matka jatkuu iloisesti eteenpäin. Silloin Jorma singahtaa keulapiikistä juosten peräkannelle. Nyt on -huuto kuuluu naapuriveneeseen. Jorma veivaa minkä käsistään saa irti, mutta kala ei suostu helpolla veneen viereen. Lopulta ylivoima tekee tehtävänsä ja kala saapuu pakotettuna pintaan. Kuha, karjaisee Jorma ehkäpä vielä kovempaa ja veneessä alkaa säpinä. Pian kala on haavissa. Jorma odottaa kalan punnitusta silmät pyöreinä. Captainin päässä mustenee. Keväällä alkanut huonon kalaonnen jakso ei ota loppuakseen ja nyt jo varamiehet alkavat neuvomaan ja ennen kaikkea nostamaan kuhia veneeseen sisustusliikkeestä ostetuilla vaapuilla. Se on tasan kaksi kiloa kuuluttaa Massa ja siirrytään kuvaussessioon. Jorman hymy on leveä kuin Juutinrauman silta.

Pirkka-Busterissa aistitaan tilanne ja ahdinko kasvaa. Hävitäänkö keskinäinen mittelö jälleen ja aiheuttaako tappion vielä Suppo-Busterin varamies. Ilmeet ovat vakavia. Aluksen päällikkö Thomas on rakentanut strategian sen mukaisesti, että ”telkkarissa” näkyvistä kaarista osan on pakko olla kuhia. Kaverukset ovat ajaneet niiden yli kolmen päivän ajan. Hauki on purrut hyvin. Hyvää strategiaa ei kannata näin lyhyen otoksen vuoksi vaihtaa. Savupilven pössähtelytaajuus kasvaa. Entisen Mjalporon tilalla ovat nykyaikaisemmat tupakkatuotteet.

Toisessa veneessä on Massan vuoro napata kuha kyytiin. Samaan aikaan Captain Grant tuhraa aikaa kaiken maailman sotkuihin. Pikkuhauen nostaminen johti siihen, että koukku meni kuitusiiman läpi toistamiseen. Captain pätkii siimaa ja mutisee turhautuneena. Siima on jälleen kunnossa ja uistinta veteen. Samassa putoaa vaappu tappokytkimen kierrejohtoon ja eihän sitä saa siitä pois. Olkoon siellä, Grant höyryää ja matka jatkuu. Massa tempaisee houkutusvetoa uisteelle ja siima pamahtaa poikki. Massa katsoo horisonttiin ja ymmärtää heti mitä tapahtui. Hänen itse maalaama Karikko jää pohjaan, ehkäpä lopullisesti. Kuhan suuhun täsmälleen sopinut ase on menetetty. Uistelu jatkuu ja Massa etsii ykköspyssyn korvaajaa. Sitä ei löydy. Sen sijaan kalastusvaramies Jorma tempaisee vielä 1,3 kg kuhan ja voittaa koko päiväkohtaisen kalakisan. Iloisena Jorma ottaa joitakin tanssikoregrafioita keulapiikissä ja tuulettelee. Miehen ensimmäinen päiväkohtainen voitto on tosiasia. Varamiehestä ratkaisijaksi, tähän on tultu. Samalla Jorman saalis varmistaa myös veneiden välisen kisan voiton Suppo-Busterille.

Pirkka-Busterin saalis jää vaatimattomaksi. Valkoinen lippu nousee jo reilusti ennen pimeää. Thomas McLeskelä ja syyrialainen kalastusvahvistus Karim eivät puhu mitään. Molemmat kelaavat uisteet ylös, Thomas nostaa jarrupussin ja matka veneennostopaikalle on edessä.  

Captain Grant kiroilee tilannetta ja saa vielä tukevan tärpin, mutta kala ei pysy koukuissa. Sivulla hän näkee Pirkka-Busterin poistuvan vesiltä ja kelaa tilannetta läpi. Kalastuspäivä on ohi, hän miettii eikä vaadi enää jatkoaikaa. Tuhansien merien Captain tunnustaa Jorman voiton ja venekunta lähtee myös kohti veneramppia.

Lauantaina Kuhan pyytelin -kerhon whatsapp-ryhmään tärähtää kuva ja viesti. Syyrialaisvahvistus Karim on kuvannut kalastusviikolla mukana olleet vaaput ja kertoo kuvatekstissä, että ne lähtevät myyntiin. Joskus varamiehen nousu ratkaisijaksi voi tuntua hapokkaalta ammattilaisten mielissä.

Merellinen tapaaminen Nils Holgerssonin kanssa

Eräänä satunnaisena kevätaamuna Vantaalla Kuhan Pyytelin –kalastuskerhon Yamarin –veneen kapteeni Thomas McLeskelä tuntee nenässään kevään tuoksua. Hän soittaa hätäisen soiton Buster –veneen miehistölle. Päätetään että Buster –tiimi lähetetään tutustumaan jäätilanteeseen.

Samaan aikaan Raaseporissa saaristolainen Nils Holgersson tuntee saman kevään henkäyksen nenässään ja alkaa poistaa lannoitesäkkejä residenssinsä ulkoikkunoista. Holgersson on naulannut säkit ikkunoihin vuodesta 1967 lähtien. Tuolloin hän huomasi, että sisälämpötila oli 1,5 astetta korkeampi samalla lämmitysteholla, kun säkit oli asennettuna ikkunoihin.

Buster –miehistö on Holgerssonin puuhasteluiden aikaan vaihtanut öljyt ja suodattimet Busteriin ja suuntaa kohti Uotisen ohuthintaista veneen laskuramppia Klobbarnaa. Ryhmä tuntee rinnassaan suurta urheilujuhlan tuntua.

Holgersson on niputtanut lannoitesäkit siistiksi pinoksi ja laittaa ne säilytykseen latoonsa, josta aika on syönyt katon ruodelautoja lukuun ottamatta pois. Saman ladon nurkasta Holgersson huomaa kalaverkkonsa. Holgerssonin rinnassa alkaa sykkiä kalastajan suuri sydän. Nyt tai ei koskaan verkot vesille.

Buster-miehistö on maksanut Uotiselle minimaalisen 100 euron korvauksen veneenlaskusta. Nostohinnasta ei vielä puhuttu. Buster tippuu veteen ja miehistö pomppaa kyytiin. Jäätä ei näy missään. Buster –miehistö mylvii hetken kuin sonnit laitumella ja laskevat välittömästi uistimet perään.

Holgersson kantaa verkkoja veneeseensä niska hiessä. Pian korkeareunainen kalastusvene suuntaa apajalle, josta hänen isänsä ja isänisänsä ovat nostaneet Holgerssonin suvun hengissä pitäneen kalasaaliin. Tottuneesti Holgersson heittää puikkarin veden pinnalle ja alkaa laskea verkkojaan.

Buster –miehistö nauttii olostaan, vaikka kalaa tuleekin vielä niukasti. Otetaan kuvia uistimista tuulilasin reunalla roikkumassa sekä myös joitakin maisemakuvia. Laitetaan muutamista kaloista kuvia töitä paiskiville kalastuskavereille. Elämä hymyilee.

Holgersson on samaan aikaan saanut laskettua viimeisen verkkonsa kilometrin mittaisesta jatastaan. Kokenut verkottaja pitää vielä hetken kiinni viimeisen verkon narusta, kunnes päästää irti ja verkko alkaa vajota kohti pohjaa. Holgersson raastaa 48 vuotta tupakkaa ja sikareita vastaanottaneista keuhkoistaan keltaisen osterin veden pinnalle ja toteaa ”thyi Ahti”. Ahti tietää kokemuksesta mitä on tulossa ja on poistunut alueelta jo aikaa sitten. Holgersson lähtee kahvin keittoon.

Buster –vene lähestyy vakaasti ja vääjäämättömästi Holgerssonin apajaa. Takilassa ui eräältä ex-jalkapallovalmentajalta lainattu, rukkaselta näyttävä, lahnaa matkiva uistin. Suorassa vedossa kulkevat Karikot. Sitten alkaa tapahtua. Ensin tärähtää takilakuula johonkin kiinni. Pian saadaan tuplatärppi Karikoihin.

Holgersson istuu keittiössään, jonka ikkunasta kala-apaja näkyy suoraan. Hän kiskaisee kahvit väärään kurkkuun ja ryntää venerantaan. Hän hyppää korkeareunaiseen kalastusveneeseensä ja karauttaa kohti apajaansa.

Buster-miehistöllä on tukala paikka. Takila ja kaksi Karikkoa on kiinni verkossa, jossa ainoa merkki on pinnalla kelluva auringon haalistama puikkari. Toisen Karikon koukku on lävistänyt verkon yläainan eikä tunnu irtoavan ilman puukkoa. Syyllisyyttä tuntien Buster-miehistö leikkaa Karikon irti ansastaan.

Holgersson ajaa kaasu pohjassa paikalle ja täräyttää Buster-veneen kylkeen kiinni. Hän on raivoa täynnä ja huutaa: ”Phärkkeleen rosvot ja rikolliset. Soittan Hytönen paikalle ja te kuulutte vankilaan.” Captain Grant toteaa  rauhallisesti, että verkkoa ei oltu merkitty. Holgersson räjähtää raivosta: ”Älä sinä poika tule opetta tänne. Minä laitta verkko tähän jos haluaa laitta. Maa ja meri on minun. Mene sinä poika helvetti. Minulla haulikko kotona.”

Buster- miehistö pääsee irroittautumaan verkosta ja päättää jatkaa matkaansa. Holgersson kiehuu veneessään ja soittaa kalastuksenvalvoja Hytöselle. Hytönen on vuosilomalla Thaimaassa. Holgersson huutaa vielä Buster –miehistölle: ”Te huligaani, älkä tulko enää koskaan uudestaan. Tämä minun meri.”

Buster –miehistö jatkaa uistelua ja unohtaa tapahtuneen saman tien.

Mitä tästä opimme. Emme mitään. Holgersson laskee verkkonsa seuraavalla kerrallakin ilman asianmukaisia verkkomerkkejä ja Buster-miehistö ajaa uisteensa siihen kiinni. Holgersson raivoaa ja Buster-miehistö irrottautuu verkosta asian vaatimin keinoin.

Kalastuksenvalvoja Hytösen suuri päivä

On hyytävän kylmä lokakuinen aamu Torsön saarella. Kalastuksenvalvoja Urpo Hytönen on herännyt 9 tuntia ja 15 minuuttia kestäneiltä uniltaan. Aamukahvi kiehuu kuparipannussa tuvan liedellä. Hytönen on keskittynyt. Hytönen tietää mitä lauantai lokakuussa tarkoittaa, Kuhan pyytelin -kerho on vesillä. Urpo on ollut kalastuksenvalvojana vasta muutamia vuosia. Hänen ammattiuransa on ollut tasainen. Liiankin tasainen, hän ei ole saanut kiinni ainoatakaan kalastusrikollista.

Samaan aikaan toisaalla on tunnelma tapissa. Kuhan pyytelin -kaverukset syövät tukevaa aamupalaa Karjaan ABC -asemalla. Thomas McLeskelä tankkaa samalla Yamarinin tankkiin maksimimäärän polttoainetta, koska Tammisaaren lisäksi hyviä saalisraportteja on tullut myös Särkisalosta. You never know, miettii Mc ja varmistaa mahdollisuuden karauttaa Särkisaloon tarpeen vaatiessa.

Torsön saaressa Hytönen alkaa pukeutua. Hän vetää alle norjalaisvalmisteisen kokoalusasun, sen jälkeen hän pukee kokofleeceasun. Yläkroppaa ryydittää vielä edelleen norjalaisvalmisteinen villapaita. Lopuksi päälle kaksiosainen kelluntahaalari. Päähän Hytönen asentaa paksun karvahatun. Hytönen tietää, että pienikin vilu vie heti energiaa aivotoiminnalta.  Tehtävän suorittaminen vaatii täydellistä aivotoimintaa ja vireyttä. Hytönen todella haluaa uransa ensimmäisen suoritteen tänään.

Kuhan pyytelin -miehistöt ovat siirtyneet Skåldön lossin kyytiin. Kaksi venettä mukana ja todennäköisesti suuri saalis olisi johtanut tilanteeseen, jossa kustannukset Klobbarnan laskurampilla olisivat nousseet sietämättömiksi. Pidempi matka ja lossireissu hyväksytään yhdessä tuumin ja veneet päätetään laskea Sommarön Fiskebodin rannasta. Vieraanvarainen saaristokauppa, jossa veneen lasku maksetaan ostamalla munkkikahvit ja lisäksi ehkä simaa veneeseen.

Hytönen on eilispäivänä soittanut kaverilleen Olli Kuhdalle, jolla on useita veneitä käytössään. Hytönen on lainannut toisen veneen hämätäkseen Kuhan pyytelin -miehistöjä. Hän arvaa, että miehistöillä on tarkat tuntomerkit talletettuna Hytösen omistamasta veneestä eikä huomaamaton lähestyminen onnistuisi. Lisäksi Hytönen on varmuuden vuoksi hankkinut prepaid -liittymän. Koskaan ei voi tietää, mitä hakkereita nämä kalastajat saattavat olla. Hytönen on päättänyt varmistaa, etteivät Kuhan pyytelin -kerhon kaverit jäljitä häntä.

Yamarin - ja Buster kelluvat aamuaallokossa ja uistimet haravoivat keskisuurta meren lahtea. Ilmassa on odotusta. Captain Grant narauttaa pilan päiten Abu Seven kelansa jarrua. Syyrialaistaustainen Karim kuulee narahduksen viereiseen Yamarin-veneeseen ja on laskea lämpimät housuunsa.

Kalastuksen valvoja Hytönen käynnistää tietokoneensa ja avaa yhteyden riistakameroihinsa, joilla hän valvoo Kuhan pyytelin -kerhon suosimia meren lahtia. Pienen hetken kuluttua hän huudahtaa ääneen: "Hahaa, tuolla he ovat!" Hytönen säntää rantaan ja hyppää lainaveneen ratin taakse. Hän vetää kahvan taakse ja karvahatun korvalliset alkavat läpättää iloisesti ajoilmavirrassa. Hytönen uhkuu voitontahtoa. Tämä olisi hänen päivänsä.

Kaikki ei ole ollenkaan sujunut normaalisti kalastusveneissä. Vain Captain Grant on pystynyt nypyttämään yhden 1,05 kg hauen. Kaikki muut ovat nollilla. Yamarin -kapteeni McLeskelä laskee hetken tulleen ja antaa Yamahan laulaa. Matka Särkisaloon on käynnistynyt, tyhjää saa pyytämättäkin. Särkisalossa kaikki on toisin. Buster-miehistö ei ole kokenut koskaan yhtä huonoa kalansyöntiä. Yhdessä tuumin he päättävät ensimmäistä kertaa elämässään laittaa yhden ylimääräisen vavan parantaakseen 33% mahdollisuuksiaan. McLeskelä olisi Särkisalossa reilun tunnin kuluttua ja olisi pelottavaa alkaa saamaan sieltä Whatsapp-viestejä karmean kokoisista kaloista, jos oma kalansaalis olisi olematonta.

Hytönen näkee samaan aikaan Yamarin lentävän aaltojen päällä kohti länttä ja Buster-veneen liikkuvan 3,1 km/h vauhdilla riistakameran osoittamalla lahdella. Hytönen tuumii, että pirulauta kun toinen venekunta pääsi karkuun, mutta napataan sentään nämä luuserit Buster-veneestä. Hän laskee oman veneensä vauhtia ja laittaa uistimen hämäykseksi peräänsä. Auringon säteet paljastavat neljä siimaa Buster-veneen perässä, mutta vain kolme miehistön jäsentä. Jos kukaan ei nuku veneen lattialla, peli on selvä. Hytönen ottaa kuvan, mutta huomaa pettymyksekseen etteivät siimat erotu kuvassa, vaikka kuvaa suurentaa puhelimen näytöllä äärimmilleen. On siis pakko saada porukka suoraan rysän päältä kiinni.

Captain Grant ohjaa Buster-venettä pahaa aavistamatta kohti parasta ottialuetta. Hän huomaa jonkin ison merilinnun lentävän kello kolmessa. Grant nappaa kiikarit ja seuraa niillä lintua joka syöksyy kohti meren pintaa. Juuri ennen veden pintaa Grantin kiikareiden näyttöön ilmestyy tuntematon vene. Captain on juuri siirtymässä takaisin seuraamaan lintua, kun tajuaa kiikareiden näytössä karvareuhkan keskellä tutut kasvot. Pudottamatta kiikareita kasvoiltaan hän käskyttää perämies Maunoa: "Pure siima poikki!". "Mitä helvettiä?" kysyy yllättänyt perämies. "Pure siima poikki", toistaa Captain Grant ja perämies Mauno toimii täsmällisesti ja siima rullaa mereen purentakohdasta alkaen.

Samaan aikaan Hytönen on huomannut esille otetut kiikarit Buster-veneessä. Hän heittää XXL-tavaratalosta rekvisiitaksi ostetun Patriot-uistelusetin (norm. 29,90 eur) mereen. Sitä ei tarvita enää. Tämä porukka on napattu. Hytönen vetää kaasukahvasta ja täräyttää Buster-veneen viereen. Hän huutaa kaukaa tullessaan: "Minä näin, ylimääräinen vapa".

Captain Grant katsoo tulijaa rauhallisesti ja toteaa: "Meillä on täällä kymmenkunta ylimääräistä vapaa! Mitä sitten?" Hytönen laskee sekunnin murto-osassa uudelleen ja uudelleen vavat joista siima johtaa mereen. Uusintalaskennat tuottavat saman tuloksen. Siimoja on täsmälleen sama määrä kuin aluksessa on miehistöä. Hytönen huomaa samaan aikaan, että yhdestä vavasta on siima kadonnut ja vapa nuokkuu ilman siimaa telineessä. Hytönen on pysynyt lämpimänä ja hänen aivonsa ovat saaneet riittävästi energiaa. Hän tajuaa saman tien, että peli on pelattu. Kaikki työ ja valmistautuminen tähän lokakuun lauantaihin on valunut viemäriin tai meren hanuriin tässä tapauksessa. Hytönen romahtaa henkisesti, mutta koettaa säilyttää arvokkuutensa. Hän on tarkastanut tältä ryhmältä kalastusluvat jo viisi kertaa tällä kaudella. Hän ei jaksa enää nähdä tutuksi käyneitä kalastuslupia uudelleen. Viimeisillä voimillaan hän huomaa ylimatruusi Massa-Masan päällä kelluntahaalarit, jotka eivät ehkä olisi riittävät nykymääräyksillä. Hän miettii miksi hän ei hakeutunut aikanaan rannikkovartiostoon. Säilyttääkseen oman arvon tunteensa hän kykenisi nyt antamaan sentään sakot noista haalareista.

Buster -miehistö katselee hämmentyneenä kalastuksenvalvoja Hytöstä, joka puolestaan tuijottaa taivaanrantaan mykkänä. Massa-Massa toteaa kaverille ystävällisesti, että lähdehän ukko vetämään siitä. Massa-Masa jatkaa edelleen ystävällisesti, että ai niin, sinähän heitit sen kalastussettisi mereen. Eipä se vetäminen enää onnistukaan. Sanaakaan sanomatta Hytönen ajaa pois. Captain Grant huutaa perään: "Turvallista matkaa Hytönen". Hytönen ei kuule kommenttia, kun ohjaa venettään kohti kotirantaa. Hytösen tila ei ole vakaa.

Mitä tästä opimme. Emme oikeastaan mitään. Hytönen tulee edelleen tarkastamaan kalalupamme ja vapamäärämme 3-6 kertaa kaudessa, jos kykenee jatkamaan uraansa. Buster-veneessä ei ennenkään oltu käytetty lisävapoja eikä todennäköisesti tämän jälkeenkään.

Captain Grant ja Ahti

Ilta hämärtyy Tammisaarelaisen merenlahden ylle. Murheellinen tuhansien merien Captain Grant istuu laiturilla. Muut kalaporukan kaverit ovat sisällä mökissä ja valmistautuvat saunomaan hienon kalastuspäivän jälkeen. Grant ei ole saanut kalan kalaa.

”Ahti”, Grant aloittaa varoivasti ja jatkaa: ”Ahti kuuletko minua?”

Mutta Ahti ei vastaa. Grant painaa päänsä alas. Hänen mieleensä palautuu kuin tämä päivä, kun hän oli uhonnut edelliskeväänä, ettei tarvitse Ahteja saadakseen kalaa. Siitä lähtien kuin noiduttuna olivat kalat kiertäneet hänen uistimensa. Grant ei ollut uskonut asiaa todeksi. Nyt hän ei voinut enää selitellä asiaa mitenkään.

Grant nousee seisomaan ja kävelee vakain askelin suden suuhun. Hän tietää mitä on tulossa, kun astuu mökin lämpimään. Hän kuulee jo kävellessään tutut kommentit, mitäs zero-mies? Montas kalaa sää sait tänään? Sulla ei perkausongelmaa? jne.

*****

Ahti katselee Grantin poistumista rannasta ja miettii, sinua minä en voi auttaa. Hän pohtii hetken aikaa tilannetta vielä tutulla lahdella kunnes polskauttaa itsensä liikkeelle ja sulavasti kiepauttaa itsensä aina Hangon edustalle saakka parilla potkulla.

*****

Captain Grant avaa mökin oven ja saa vastaansa odottamansa vastaanoton. Tuttavallinen kuittailu jatkuu koko illan. Korttipelissä Grant tekee parhaansa, mutta lappu ei käy. Mökkireissun kuluihin lisätään muhkea korttitappio päivän kruunuksi. Allapäin Grant poistuu pöydästä, harjaa hampaansa ja valmistautuu kuuntelemaan Maunon kitarisojen pärinää.

*****

Aamuauringon noustessa Ahti virittäytyy uuteen päivään. Hän syö aamupalaksi pari taimenta ja heittäytyy sitten selälleen matalaan veteen, jota aurinko mukavasti lämmittää. Mitähän tänään tekisi, tuumii Ahti maha pullollaan. Sitten hän muistaa Kuhan pyytelin –kalaporukan ja etenkin Captain Grantin tuskan. Taidan lähteä hieman alueelle hämmentämään. Vieläköhän kaveri esittää meikäläiselle solvauksia, Ahti aprikoi. Ja miten ihmeessä sellaisten solvausten jälkeen kehtaa pyydellä apua kalojen saamiseksi, Ahti jatkaa mietiskelyä. Täytynee olla aika valopää kyseessä.

******

Kuhan pyytelin –kerho on myös herännyt, jos oikeastaan on nukkunut ollenkaan. Mauno on kyllä nukkunut ja muut ehkä osittain kuunnelleet keskiraskasta hirsienvetoa. Gaptain Grant syö aamupalan muita nopeammin. Hän pakkaa varusteet mukaansa ja kiiruhtaa rantaan. Heti ensimmäiseksi hän huhuilee Ahtia ja pyytää anteeksi.

”Jos vaikka sanoinkin sinua vanhaksi homoksi ehkä, en tarkoittanut sitä. Eikä kaikkea tarvitse ottaa niin henkilökohtaisesti. Intiaanien viisaudessakin sanotaan, että älä ota mitään henkilökohtaisesti”. Grant koettaa vielä vähän kovemmalla äänellä saamatta vastausta. Samalla hän kuulee takanaan tutun äänen. ”Gräntsihän se täällä puhuu jo itselleen, kun ei kalaa tule”, toteaa kalakerhon syyrialaisvahvistus Karim. Grant kääntää katseen vaitonaisesti, mutta ei vastaa. Miehistöt nousevat veneisiin ja kalastuspäivä alkaa.

******

Samaan aikaan Ahti on uiskennellut alueelle. Hän huomaa Buster-veneen ensimmäisenä ja pulahtaa lähemmäksi tarkastelemaan tilannetta. Veden alta hän huomaa, että Maunon ja Massan uisteet uivat selvästi syvemmällä kuin Grantin. Grant on ostanut uutta siimaa, joka ei leikkaa vettä yhtä hyvin kuin edellinen. Ahti tajuaa, että Grantin uistin menee liian paljon tällä hetkellä pohjassa lymyilevien kuhien yli. Ahti koettaa epätoivoisesti huutaa Grantille, mutta Grant ei kuule tai tajua Ahdin kieltä. Massa ja Mauno alkavat vetää kuhia eiliseen malliin Grantin jatkaessa nollilla.

******

Uisteluveneessä alkaa tapahtua. ”Matalaa” , karjaisee Mauno ja kaverit ryntäävät vapoihin. Mauno ja Massa saavat irrotettua uisteensa pohjasta, mutta pahaksi onneksi Grantin uistin on tarttunut johonkin eikä irtoa. Vene jatkaa menoaan ja siimaa valuu ulos. Tuskaisena Grant pyytää jompaakumpaa kalakaveria pikkuhiljaa pysäyttämään veneen. Samassa kuuluu pörinää läheltä. Kukas muu kuin kalastuksenvalvoja Hytönen on lähtenyt partiolenkilleen. Hytönen tietää, että kavereiden luvat ovat kunnossa, mutta päättää karauttaa läheltä ohi varmistuakseen vapamäärästä. Grant huitoo hurjana Hytöselle, joka karauttaa suoraan Grantin siimaan ja leikkaa sen poikki. Voi p..rkele, toteaa Grant lakoonisesti, kun huomaa menettäneensä yli puolet siimastaan. Pakko vaihtaa varakela, tuumii Grant täysin kypsänä.

******

Ahti on nähnyt tilanteen ja naureskellut partaansa. Aika vekkuleita, tuumii mestari pinnan alla. Ahti miettii että minkähän paksuinen siima varakelassa mahtaa olla. Saapa nähdä, jos vaikka tuurit olisivatkin olleet hässäkässä Grantin puolella. Pian uistelu jatkuu ja totta tosiaankin Grantin uistin ui samoilla syvyyksillä kuin Massan ja Maunon uistimet. Ahti huomaa myös, että Grant on tehnyt loistavan värivalinnan ja Karikko 18 cm suorastaan hehkuu meren syvyydessä. Ahti huomaa, miten useampi kuha kiinnittää huomionsa Grantin vaappuun ja suurin kaikista lopulta vie voiton.

******

Captain Grant tuntee samaan aikaan voimakkaan tempaisun vavassaan ja luulee että taas on pohja tavoittanut uisteen. Captain ei usko todeksi, että siellä voisi olla kala. Vuoden kestäneen hiljaiselon jälkeen viimeinkin siellä toden totta on kala. Captain väsyttää kalan huolellisen hartaasti ja 4 kilon kuha on tosi asia. Reissun isoin kala toistaiseksi. Muiden huomaamatta Grant kiittää Ahtia vuolaasti ja vannoo, ettei ikinä enää solvaisi tätä simapäissään.

******

Ahti katsoo veden alta Grantia ja tuumii, voi kunpa sinä poika tietäisit, miten nämä jutut ovat. Ei minulla ole mitään tekemistä kalansaaliisi kanssa. Kaikki on kiinni siitä, että olet hereillä mitä teet ja uskot tekemiseesi. Eniten kaloja saa se, joka on tarkka jokaisesta yksityiskohdasta ja koettaa reagoida kaikkiin muuttuviin tekijöihin. Ei auta vaikka kuinka syljette naamalleni ja hoette "thyi Ahti". Minä olen vain Ahti, aikaisemmin kuuluisa kalavaras Ahti Halttunen. Elätin itseni keräämällä yön pimeinä tunteina saaliit muiden pyydyksistä. Kerran sitten nousi myrsky vähän yllättäen enkä malttanut lähteä ajoissa rantaan, kun pyydyksissä oli tukevasti kalaa vielä koettavana. Vene kaatui ja sinnehän minä hukuin meren aaltoihin. Hirvittävän nopeasti selvisi, ettei yläkerran ukko ota minua vastaan. Se ei ollut yllätys. Mutta se että pirukin totesi, ettei tuollaista kuonaa tänne oteta, olikin sitten isompi yllätys. Kun en muualle kelvannut, jouduin jäämään kummittelemaan vesistöihin ilman sen kummempaa tehtävää ja täällä olen edelleen.

*****

Illalla Captain hekottelee mökillä kalansaalistaan ja kehuu Ahtia. Kalastuskisan voitosta hän omistaa puolet Ahdille. Grant tyhjentää vielä pokeripöydän irtorahoista eikä väsymykseltään tällä kertaa kuule Maunon kuorsausserenaadia.

*****

Mitä tästä opimme? Elämä on täynnä erilaisia tapahtumia ja sattumuksia. Hereillä olo ja terve itseluottamus ovat kantava voima.

Karim ja joutsen

Suuri valkoinen joutsen katselee maisemia kahden pienen meren lahden välisen salmen rannalla. On lämmin keväinen päivä. Kyseinen joutsen ei ole mikä tahansa joutsen. Hän on oman arvonsa hyvin tunteva alueen suurin joutsen, Päällikkö. Wikipedia kertoo joutsenen painoksi 9-11 kiloa. Päällikkö tietää painavansa ainakin 13 kiloa. Päällikön vaimo puuhastelee pesänteon parissa, mutta päällikkö kerää voimia päivittäiseen huvitteluunsa. Päällikkö nimittäin huvittelee uiskentelemalla läheisellä kapealla väylällä, tahallaan veneilijöiden edessä mahdollisimman hiljaa. Kun veneilijät koettavat hätistellä päällikköä pois tieltään, tämä pörhistää siipiään ja välillä suorastaan ryntää hätistäjän päälle. Harrastuksen kannalta on ollut haastavaa, koska tähän saakka on ollut kylmää eikä veneilijöitä ole liikkunut juurikaan.

*****

Samaan aikaan Kuhan pyytelin –kerhon syyrialaisvahvistus Karim ohjailee uisteluvenettä ottialueilla sulavan rauhallisesti. Apukuskin puolella istuu tuhansien merien Captain Grant ujona tuijottaen vapaansa. Kaksikko viettää virikepäivää kaikessa rauhassa. Kala ei syö eikä kukaan juo simaa. Mauno on mantereella. Kaksikko miettii, millaista elämä olisi, jos meriä tai järviä ei olisi keksitty ollenkaan. Aikaa kuivaa, toteaa Grant ja uistelu jatkuu.

*****

Päällikkö haaveilee asemapaikallaan, että olisinpa kotka. Kotkana pääsisi helpommin lentoon, ei tarvitsisi juosta veden pinnalla kahtasataa metriä ennen ilmaan pääsyä ja ilmassa pysyisi pelkästään leijailemalla. Päällikkö ei halua myöntää pientä ylipainoaan, mikä luonnollisesti edelleen vaikeuttaa lentoon lähtöä. Sen vuoksi päällikkö lentää vain harvoin. Muun ajan makoilee ja … Samassa kuuluu vaimon ääni. Etkö voi yhtään jelpata pesän teossa? kailottaa kaunotar risukasan takaa. Päällikkö ei ole kuulevinaan. Sen sijaan päällikkö kuulee Pirkka-moottorin käynnistyvän jossain lähellä. Pahus kun en ole kapealla väylällä nyt, viimeinkin veneilijä liikkeellä, päällikkö kiroilee partaansa. Päällikkö katsoo edessään olevaa kahden meren lahden yhdistävää salmea uudelleen. Lamppu syttyy hänen päässään. Periaatteessa voisin tässäkin väylässä saada peitettyä veneen ajolinjat ja uitua arvokkaasti edessä.

*****

Läheisessä lahdessa Karim on saanut luovan idean kalapaikan suhteen ja suuntaa Busterin keulan kohti Geisha-lahtea. Karim on onnesta soikeana. Suomeen muutettuaan hänellä oli vuosia Faster-vene, mutta sittemmin hän hurahti jalkapallovalmennukseen. Kun samoihin aikoihin legendaarinen kalamies, hänen appiukkonsa vaihtoi kalastuskuntaa lopullisesti tuonpuoleiseen, päätyi Karim myymään veneensä. Tänä keväänä Karim päätti yhdessä kalastusneuvos Thomas McLeskelän kanssa perustaa kalastusyhtiön, jonka lippulaivaksi valittiin Buster X, jota liikuttaa Yamaha 80 hv kone. Niinpä Kuhan pyytelin –kerhon molemmat jahdit ovat nyt Buster X –veneitä. Karim liikuttuu voiman tunteesta, kun kone nostaa veneen kuin korkin veden pinnalle lähtökiihdytyksessä. Captain Grant huomaa, että maisema alkaa vaihtua kiihtyvään tahtiin. Huolimatta tuulilasista hänen poskensa lepattavat ajoviimassa omaan rauhalliseen tahtiin. Karim lähestyy kapeaa salmea, jota reunustaa matala kaislakorsi. Ketään ei ole ollut mailla halmeilla koko päivänä ja Karim näkee kaislarännin yli, ettei vastakkaisella lahdella ole muita veneitä. Karim antaa lisää kaasua. Salmen läpi on turvallista ajaa reilulla matkanopeudella.

*****

Päällikkö liukuu matalana salmen sisäkaarteeseen ja kuulostelee lähestyvää venettä. Heti kun kuski ottaa kierroksia pois, hän hyökkäisi uimaan keskelle salmea. Mikään ei ole sen mukavampaa, kun uida arvokkaasti edessä, kun hätäiset kalamiehet istuvat ja odottavat pääsyä etenemään moottorit ulvoen, tuumii päällikkö. Samalla hän kuulee moottorin pauhun lähenevän. Ihan kohta se löysää, aprikoi joutsen kaula alhaalla.

*****

Karim kaasuttaa veneellä elämänsä innolla. ”Pirkka”, joksi Yamaha –moottoria kalastuspiireissä aika ajoin kutsutaan, laulaa perässä ja Karim ohjustaa salmeen. Juuri ennen salmea kahden saaren välistä työntyy tuulen puuska reitille. Navakka pyöriäinen hyväilee Busterin etukylkeä ja saa veneen kurssiin pienen pienen poikkeaman salmen sisäkaarteen puolelle.

*****

Päällikkö kyyhöttää edelleen jemmassa sisäkaarteessa. Vain muutamia metrejä ennen kohtaamista joutsen-parka tajuaa, että vene ei ota vauhtia pois. Vasta silloin hän näkee veneen keulan lähestyvän aivan liian lähellä. Päällikkö polkaisee räpylällään täyspakit päälle, mutta johtuen kevyestä ylipainosta jalka sutii vedessä käytännöllisesti katsoen tyhjää. Aika kuluu tilanteessa aivan turhan lujaa ja päällikkö jämähtää tuijottamaan veneen kapteenia. Hän näkee mielessään kuinka potkuri tekee hänestä joutsen-slicea.

*****

Buster-veneen kapteeni tajuaa viime hetkellä, että tuulenpuuska yrittää heittää hänet salmen rannalla olevalle luodolle. Hän saa juuri ja juuri oikaistua veneen oikealle reitille kaisla-uomaan potkurin kaataessa muutamia kaislan korsia väylän oikealta reunalta. Samassa hänen silmänsä näkevät Päällikön muutaman metrin päässä. Karimin aivot prosessoivat sekunnin murto-osassa vaihtoehdot. Lintuparka jää alle, jos en korjaa kurssia lisää. Jos korjaan kurssia lisää liikaa, vene paiskautuu väylän toiselle puolelle kareille. Ja mistä ihmeestä tuo joutsen tuohon tupsahti? Sen pään olisi pitänyt näkyä lyhyen korren yli. Karim ei halua osua lintuun ja kääntää rajusti kurssia ulkokaarteen suuntaan.

*****

Päällikkö laittaa silmänsä kiinni ja lähettää mielessään lentosuukon vaimolleen. Se oli tässä tämä elämä. Silmissä vilisee koko elämä läpi nopeana kaarena harmaasta poikasvaiheesta aikuisiän lievään ylipainoon. En olisi päällikkö, jos en ottaisi sitä vastaan, mitä annetaan, ehtii Päällikkö miettiä mielessään. Samalla veneen keulan vesisuihku ja paineaalto tavoittaa Päällikön. Hänen vaimonsa on noussut risukasan takaa ja näkee tilanteen. Hän parkaisee tuskahuudon, joka kuuluu yli veneen pauhun.

*****

Captain Grant näkee tilanteen kuin filmiltä kykenemättä auttamaan millään tavoin. Karim vetää ratista vasemmalle kaikki minkä uskaltaa ja vääntää samassa kaikki takaisin toiseen suuntaan. Vene pysyy pystyssä ja väylällä. Molemmat kalamiehet ovat järkytyksestä suunniltaan.

*****

Päällikkö ei tunne tilanteessa tuskaa. Kaikki on ohi nopeasti. Hän ei avaa silmiään. Se olisi turhaa. Tämä oli tässä. Pian Päällikkö kuitenkin hämmästyy. Miten sinulle kävi, kiljuu vaimo samassa hänen vierellään. Päällikkö epäröi vielä, enkö kuollutkaan. Hän avaa silmänsä ja huomaa vaimonsa vierellään. Vaimo huutaa kuin hinaaja. Et ikinä enää kiusaa veneilijöitä, et ikinä, raivoaa vaimo hurjana. En kai sitten toteaa, Päällikkö, mutta miettii mielessään, että onhan kaikessa harrastamisessa omat vaaransa.

*****

Samalla kun vene ohittaa joutsenen, molemmat kalamiehet näkevät, että onneton lintuparka ei sittenkään jää alle. Vene suhahtaa vain muutaman sentin päästä joutsenen ohi. Karim pysäyttää veneen ja sammuttaa moottorin. Kalamiehet istuvat hetken hiljaa ja kuulevat kuinka toinen joutsen kiljuu sille, joka oli jäämässä veneen alle. Lopulta Karim kysyy varovasti, näitkö mistä tuo joutsen tuohon tupsahti? Grant pyörittelee päätään. Karim kirjaa tilanteen veneen loki-kirjaan. Tällaista tilannetta ei vain voi päästä syntymään enää koskaan. Onneksi joutsen elää ja voi hyvin.

Captain Grantin mahalasku

Klo on 5.30 aamulla, kun syyrialaisvahvistus Karim saa tarpeekseen vuoteessa pyörimisestä. Kalastusviikonloppu Tammisaarelaisella kalastusmajalla on edennyt päätöspäivään. Pian silmäparit siellä ja täällä mökissä avautuvat tutun turvalliseen Moccamasterin törinään. Aamupalat vedetään naamariin ja hetkessä miehistöt pukevat kalastusasut päälleen ja säntäävät kohti rantaa. Kylmälle puolelle kääntynyt tuuli hivelee kalseasti kalaukkojen naamoja.

Captain Grant seisoo pilkkopimeässä veneen vieressä ja pohdiskelee koko kauden ja tämän viikonlopun tapahtumia. Pitkä, kuuma kesä ei ole ollut helppo kalastuksen suhteen. Keväällä jäät lähtivät myöhään ja käytännössä siitä saakka oli vallinnut keskimääräistä tyynemmät ja lämpimämmät säät. Haukiennätystä piti pitkälle syksyyn kalastusvaramies Jorde hauella, joka normaalivuonna kelpaisi syötiksi. Kuhan pyytelin -kerhon kalastusalueen itäreunaa tyhjentää hylje-armeija ja läntiselle alueelle on pesiytynyt jättimäinen yhdyskunta merten palokärkiä, merimetsoja. Pitäisikö olla huolissaan laajemmin? Onko kalat katoamassa vai onko kummallinen kesä syynä kalojen vähyyteen, pohtii Captain aamutuimaan.

Captain oli ottanut perjantaina kauden haukipiikin 4,9 kg hauella, mutta lauantai-aamuna Thomas iski puntariin 7,7 kg painoisen ”jänkäkoiran”. Captain tarkkailee puun latvoja, jotka ottavat vastaa luoteesta puuskaista tuulta. Huomenna tulisi pakkaset. Tänään kaikki on vielä mahdollista, miettii Captain ja nousee veneeseen. Muu miehistö kömpii myös kyytiin ja matka kohti kalapaikkoja alkaa. Matkalla Massa lähettää viestin kalastusvaramies Jordelle, joka jännittää tilannetta Korsossa. Keitä kahvi pulloon ja istu sohvaan odottamaan raportteja. Kun päästään tonteille, et ehdi edes vessassa käymään, kun tavaat saalisilmoituksia, vääntää voimakalastuksen erikoismies puukkoa Jorden kyljessä. Johtuen pienemmästä mökistä Jorde ei tällä kertaa mahtunut edustusjoukkueeseen.

Pian ollaan apajilla ja päiväkin alkaa valjeta. Captain asettaa perusvaapun, Karikon siimansa jatkoksi. Tällä kertaa matalauintimalli on vuorossa, koska kala on matalassa vedessä. Pian uistimet ovat vedossa ja miehistö maistaa aamukahvia.

Samaan aikaan pinnan alla tapahtuu. Luoteeseen kääntyvä tuuli voimistuu. Valtavia lahnaparvia liukuu kaislikoista ja pintavesistä lahden pohja-alueille. Kylmä viima viilentää pintaveden ja pohjassa on mukavampi olla kuin tuulessa. Petokalat nukkuvat rannoilla ja lahnat leikkivät keskenään.

Captain näkee luotaimesta yhä kasvavia kalaparvia pohjan tuntumassa. Valitettavasti lahnoja, Captain pohtii mielessään. Mauno pysyy vaiti ja ottaa pitkän kulauksen kolaa. On sunnuntai ja kotiin lähtöpäivä. Haikeana hän katsoo jätesäkkiä, joka on pullollaan simapurkkien hylsyjä. Olipas kivaa taas, hän miettii. Massa virittelee uusia vaappuja siimaansa tasaisesti ja kyselee tasaisin väliajoin kotiinlähtöaikaa. Captain tuijottaa luotainta ja toteaa viimein, että eiköhän me iltahämärä katsota vielä. Massa vetää kahvit väärään torveen ja toteaa perheen odottavan. Captain ei vastaa.

Aika ajoin jarru narahtaa ja haukia kelataan kyytiin. Ohut pilvikaistale on peittänyt auringon. Captain katselee taivasta ja toteaa, että hyvin pian aurinko tulee esille. Voi harmi, hän miettii. Silloin kuhan mahdollisuus putoaa olemattomaksi. Samaan aikaan jarru narahtaa ja Mauno tarttuu tukevin ottein vapaan. Taitaa olla kuha, hän toteaa. Tuollaisen simamäärän jälkeen arviointikyky voi olla heikentynyt, miettii Captain. Mauno kelaa 1,0 kg kuhan veneeseen ja Captainin alaleuka putoaa Busterin ratin tasolle. Vilken viiling, kysyy Mauno ehkä hieman ujosti, kun sima ei ole vapauttanut kielen kantoja tällä kertaa.

Samaan aikaan kaislikossa heräillään. Sanaton signaali kulkee viestinä toiselta toiselle. Talvi tulee, viesti kiirii samalla, kun haukipartio alkaa liikkua kohti lahden keskialueella olevaa karikkoa. Lahnaparat leikkivät kaikessa rauhassa hippaa, kun ensimmäinen peto syöksyy kimppuun ja Leo Lahna katoaa kitaan. Järkyttävä määrä petoja on hetkessä parven kimpussa ja armoton luonto näyttää, miten elämä etenee veden alla.

Captain tuijottaa luotainta ja huutaa miehistölle tietoa. Järkyttävän kokoisia petokaloja karmea parvi. Massa ei ota uskoakseen asiaa, vaan väittää parvea isommiksi lahnoiksi. Odottelu jatkuu, mutta sitten pamahtaa Massan uistimeen ja jarru narahtaa hurjasti. Yli 4 kg hauki kelataan sukkana kyytiin. Massa pitää perinteellisen puheensa, että näitä kannata alkaa väsyttelemään. Hauki otetaan kuitenkin haavilla sisään, kun kerho on saanut haukitilauksia etukäteen. Samaan aikaan narahtaa Maunon kela. Mauno väittää jälleen kalan olevan kuha eikä erehdy. Haavi ei ole vapaana ja Captain vetää kuhan kyytiin tapsista. Puntari heilahtaa 1,9 kg kohdalle. Heti perään Captain kääntää kurssia jyrkästi, jotta vene palaa takaisin parhaimmalle kohdalle. Keskellä meren selkää on limakko, jonka vieressä tavaraa on paljon. Vene saavuttaa otti-alueen ja saman tien narahtaa jarru jälleen. Tällä kertaa vapaan hyökkää Massa. Tavoistaan poiketen Massa ei kelaa kalaa ylös suoraan. Kala taistelee, mutta taipuu kohtuullisen nopeasti Massan käsittelyssä. Vaakaan piirtyvät lukemat 6,9 kg ja Massa hymyilee. Vene kaartaa limakon toiselle puolelle ja jälleen tärähtää. Mauno tarttuu vapaansa ja huutaa, että nyt on iso. Väsytys kestää hieman kauemmin ja Captain kaartaa veneellä helpottaakseen kelaamista. Massa huutaa keulasta, että kiristä jarrua. Muovisiimojen erikoismies Mauno jatkaa ilme vakavana kelaamista. Kala väsyy vähin erin ja Mauno mittaa kalaa katsellaan, ainakin 7 kiloinen. Massa tarttuu haaviin ja kurottaa kalan kyytiin. Tarkka paino on 7,9 kg ja kauden kärkikala on veneessä.

Massa kysyy ohi mennen, että mites Captainin kalat. Captain on tapahtumien keskellä ihmetellyt, missä vika, kun kalat ovat kavereiden vaapuissa. Samassa hän tajuaa, että lahnat olivat majailleet aivan pohjassa. Hänen vaappunsa on mennyt reilusti irti pohjakerroksesta. Captain katsoo meren pintaa ja tajuaa, että tänään tuulee paljon kovempaa kuin edellispäivinä. Hauet suorittavat teurastusta pohjassa ja välivedessä kulkevaa vaappua kukaan ei noteeraa. Captain lisää saman tien siimaa ja saa vaappunsa pohjavesiin. Captain tekee jyrkän mutkan takaisin ottipaikoille. Kohta nappaa, hän miettii mielessään.

Samaan aikaan pinnan alla tilanne muuttuu. Lahnat ovat paenneet henkensä edestä ja haukipartio on syönyt mahansa täyteen. Hauet poistuvat läheiseen kaislikkoon yhtä nopeasti kuin ovat tulleet syöntialueelle.

Captain on saanut veneen hyvään kurssiin ja ottaa vavan käteen. Kohta jysähtää. Vielä vähän, hän miettii. Kohta pedot näkyvät luotaimessa. Mutta mitään ei näy. Ei lahnoja eikä petoja. Captain ei usko silmiään. Ei kalan kalaa missään. Captain laajentaa kaarroksia uusille alueille, mutta luotain näyttää vain tyhjää pohjaa. Kerhon toinen vene tulee lähimaastoon ja Captain kysyy pupillit pulleina ihmeissään, että minne kalat katosivat. Toisen veneen päällikkö Thomas McLeskelä kuittaa saman tilanteen. Kalat katosivat yhtä nopeasti kuin olivat tulleetkin.

Captain tuijottaa epäuskoisena vuoroin luotainta ja vuoroin taivaanrantaa. Ei ole totta. Vuoden viimeinen kalastuspäivä ja tällainen katastrofi. Kaksi päivää vaapun piti kulkea välivedessä. Tähän aamuun saakka kaikki oli toiminut kuin kello. Captain oli tehnyt erittäin kovaa tulosta ja oli viimeiseen päivään tultaessa hyvissä iskuasemissa jopa haukisarjan kärkipaikalle.

Massa ja Mauno hekottelevat keskenään saalistaan. Captainin prosessorit käyvät ylikuumina. Missä tapahtui virhe? Miksi en huomannut kelin muutosta? Miksi en reagoinut heti ensimmäisen kalan jälkeen? Löytyy vain yksi vastaus. Captain ei edes huomannut seurata, mitä vaappuja ja millä korkeudella kaverit vetivät. Captain luotti omaansa täysin ja oli täysin shokissa, kun kala alkoi syömään väliveden asemasta pohjasta. Kokonaisuudessaan syönti kesti reilu 20 minuuttia ja sitten kaikki oli ohi. Captain tuijottaa lasittunein katsein kohti ei mitään. Tätä päivää Captain ei unohda heti, todennäköisesti ei koskaan. Kaksi edellisvuotta haukisarjan voittanut kalastaja jätettiin lopulta viikonlopun viimeiseksi ja kokonaan ulos kausitilastosta päivänä, jolloin kala syö raivokkaammin kuin vuosiin. Kuhan pyytelin -kerho osoittaa tilanteessa rehtiytensä. Captainille valitaan saattaja, joka vie Captainin kotiovelle saakka. Tuhansien merien Captain siirtyy talvitauolle psykoosissa.

Tilanteita Tammisaaressa

Pimeä aamu Tammisaarelaisen sataman laiturilla. Otsalamppujen valossa Kuhan pyytelin -venekunnat asettuvat istumaan veneisiin ja rauhallinen siirtymä kalastusalueille alkaa. Moottorin pauhu peittää Maunon simapurkin sihahduksen, mutta iloinen ”vilken fiiling” -kysymys paljastaa muille venekunnan jäsenille, että päivä on korkattu käyntiin. Pian uisteet lasketaan pyytämään ja jännittävä odotus alkaa. Aurinko pilkistää taivaanrannan takaa ja lounatuuli liplattaa veneeseen. Ihmisen on nyt hyvä olla.

Kalastusalueelta länteen kilometrin verran ovat tunnelmat täysin toisenlaiset. Merimetsot, nuo merten palokärjet, ovat kokoontuneet hätä-istuntoon. Lentomatkan etäisyydeltä kaikki pikkukala on syöty. Merimetsojen yhdyskunnan johtaja ja samalla ikäpresidentti avaa puheen ja viestii yhdyskunnalle, että nythän on niin, että ruoka on loppunut ja meidän täytyy sitä saada. Sen vuoksi meidän täytyy lähettää tiedustelijat alueelle, jossa uskomme vielä ruokaa olevan. Samalla jokainen merimetso painaa päänsä alas kuin salamaniskusta. Johtava merimetso katsoo ympärilleen ja toteaa, koska vapaaehtoisia ei ole, määrään tiedustelulennolle teidät kaksi. Kyseiset merimetsot jäykistyvät ja heidän katseensa lasittuvat. Kukaan ei ole palannut samaiselta tiedustelulennolta, pohtii toinen heistä kauhusta kankeana. Tähän päättyi ihana elämäni merten palokärkenä, tilittää puolestaan toinen tiedustelijaksi määrätty mielessään. Yhdyskunnan säännöt huolellisesti sisäistäneenä molemmat kohoavat sanaakaan sanomatta arvokkaina siivilleen ja suuntaavat kohti itää.

Samaan aikaan veden alla kuhaveljekset Teijo, Veijo ja Keijo ovat myös nälissään. Mustat sukeltajat ovat tyhjentäneet alueen pikkukalasta ja ruoan hankinta on nyt todella työlästä. Veljekset ovat parhaassa kasvuiässä, mutta painoa ei ole tänä kesänä karttunut juuri ollenkaan. Kaikki veljekset painavat 1,9 kg. Mutta nyt kuuluu kummia. Vedenalainen limakkorumpu on kaiuttanut tietoa, että lähellä on lahti, missä syömistä on yllin kyllin. Suunnaksi siis itä ja täysillä eteen. Veijo toteaa kiirehtivälle veljelleen, että mennään rauhassa, mutta Keijo painaa menemään evät hulmuten. Keijolla on selvä vainu, että nyt he ovat lähellä aluetta. Varovaisempi Teijo seurailee perässä.

Kuhan pyytelin -veneessä Mauno on ottanut kolmannen simapurkin esille ja hymyilevin kasvoin ihailee purkin kaunista muotoilua. Onpa mestariteos, hän pohtii mielessään ja pian kuuluu tuttu tsup-ääni. Massa on purkanut toisen kelansa atomeiksi, kun kahvassa oli väljyyttä. Grant katselee taivaalle, jossa pari merikotkaa päivystää tuttuun tapaan. Samalla Grant noteeraa kaikuluotaimessa kolme isompaa kalaa ja päättää kiertää uudelleen samaan paikkaan.

Taivaalla on päivystysvuorossa kaksi kokenutta merikotka-urosta. Toinen heistä huomaa lähestyvät merimetsot. Nopeasti hän viestittää virkaveljelleen, että kierretään selustaan. Toinen merikotka kuittaa välittömästi. Merimetsotiedustelijat lentävät uljaasti suoraan ja lujaa kohti sisälahtea. Molemmat ovat hyväksyneet kohtalonsa. Kestää vain pienen hetken, kun molempien selkään tarttuvat karut kourat samaan aikaan. Se oli siinä, toteavat mustat saaliit samaan aikaan ja filmi katkeaa. Merikotkat lentävät saaliinsa kanssa kotipesälleen ja ruokailu alkaa.

Pinnan alla kuhaveljekset syövät kuin viimeistä päivää. Tarina piti paikkansa, Keijo huutaa ja jatkaa, Merimetsot eivät ole uskaltatuneet tyhjentämään tätä lahtea, kun merikotkat asuvat täällä. Ihanaa, huutaa Veijo ja nappaa jälleen uuden makupalan. Vedetään vielä muutamat ja mennään sitten päiväunille, toteaa Keijo silmät kiiluen. Samalla Veijo huutaa, katso tuolla, kaksi laiskaa isoa silakkaa ui vierekkäin, otetaan ne vielä. Teijo sen sijaan päättää painua jo pohjaan lepäämään.

Kuhan pyytelin -vene on kaartanut takaisin alueelle, jossa Grant näki luotaimessa kolme hyvänkokoista kalaa. Mauno tutkii matkapuhelintaan eikä huomaa, että uistin tulee heinäkuormassa pinnalla. Sen sijaan Massa sinkoaa kuin katapultista kiinni vapaansa ja karjahtaa, nyt on. Samalla parkaisee Grantin kela ilmoille positiivisen jarrun parkaisun. Kalamiehet kelaavat kaloja lähemmäs venettä. Grant kyselee haavimiestä, kun samaan aikaan Massan kuha lentää kaaressa veneeseen. Massa kiroilee tuttuun tapaansa, näitä kannata ruveta haaveihin sotkemaan. Mauno on saanut viestin kirjoitettua ja nostaa Grantin kalan haavilla veneeseen. Punnituksessa havaitaan, että molemmat kalat painavat 1,9 kg.

Meren pohjassa Teijo katsoo kauhuissaan, mitä velipojat touhuavat. Miksi ne sätkivät ja potkivat tuolla tavalla ja mihin ihmeeseen ne nyt katosivat. Onko tuo joku iso kala, joka kelluu pinnalla, Teijo-kuha miettii. Teijo huhuilee veljiään, mutta ei löydä heitä mistään. Teijo lähtee seuraamaan pinnalla etenevää isoa kalaa varovasti. Pian Teijolle alkaa jälleen ruoka maistua. Alitajunta sanoo, että ei kannata syödä sellaisia kaloja, joita veljet söivät, kun katosivat. Ne olivat laiskoja saaliita, minä nappaan tuon vikkelän, päättää Teijo.

Merimetsoyhdyskunnassa tunnelma on entistä apeampi. Tiedustelijat eivät palanneet. Yhdyskunnan johtaja tuijottaa merelle ja toteaa alakuloisena, on tullut aika lähteä. Kaikki parhaat alueet etelärannikolla on varattu, mutta Hiittisissä voisi olla tilaa. Muutamme heti tänään.

Kuhan pyytelin -veneessä iltapäivä jatkuu rauhallisissa merkeissä. Myös Maunon koukkuihin on löytynyt täsmälleen saman kokoinen kuha kuin edelliset ja ilakointi veneessä kuuluu koko lahdella. Samalla Massa huutaa, katsokaa taivaalle. Valtava parvi merimetsoja peittää koko taivaan. Mitä helvettiä, hyökkääkö ne kimpassa merikotkien tukikohtaan, huutaa Mauno. Mutta samassa kaikki tajuavat, että koko yhdyskunta on menossa jonnekin. Kalastajat katsovat toisiaan ja miettivät, että muuttaako nuo herhiläiset tosiaan pois? Voiko olla totta?

Illalla kalastustukikohdassa syödään kermakuhaa ja röyhtäillään. Yhteen ääneen todetaan, kuinka luonnossa ihmisen on hyvä olla. Maailma on muuttunut alati kovenevan kilpailun vuoksi niin kovaksi ja kylmäksi paikaksi, mutta luonnossa saamme olla rauhassa eikä kukaan tee kenellekään mitään pahaa. 

Merellinen tapaaminen huippukalastaja Niemisen kanssa

Aallot keinuttavat hopeasinistä Busteria Tammisaarelaisen meren lahden poukamassa. Kuinka ollakaan kyydissä istuvat tutut vapaa-ajan kalastajat Massa, Mauno sekä tuhansien merien Captain Grant Kuhan pyytelin -kalastuskerhosta. Kalamiehet ovat vaiteliaita. Takana on vaikea kevät. Kalantulo on ollut huonoa eikä tämäkään päivä ole tuonut muutosta. Jotain on pielessä. Liekö lämmin talvi ja jäätön meri saaneet kalat muuttamaan Viroon, miettii Grant. Mauno nostaa lattialta sinisen HK-kylmälaukun ja kurkistaa sisälle. Hymy leviää kasvoille, kun mies huomaa, että kassihan on korkkaamaton. Pian kuuluu tuttu simapurkin suhahdus. Sen sijaan tuttu kysymys jää vielä nieluun, mutta muutaman kurlauksen jälkeen tilanne voi olla jo toinen. Iso kala pohjassa, kuuluttaa samaan aikaan Captain Grant ja tunnelma sähköistyy silmänräpäyksessä. Massa sinkoutuu keulapiikistä takakaiteelle antamaan houkutusvetoja uisteelleen. Samalla kaatuu Grantin kahvipullo veneen lattialla, mutta kukaan ei takerru pikkuseikkoihin. Menee 15 sekuntia ja leuat valahtavat alas. Ei iskua. Kaarra heti takaisin samaan paikkaan, opastaa Massa ja Captain kiertää ruoria otsa hiessä.

Samalla lahdelle suhauttaa myös toinen vene. Vapaa-ajan kalastajana niin ikään mainetta niittänyt Asko Nieminen karauttaa Trackerillaan alueelle. Nieminen tuntee nenässään keväisen meren tuoksun. Tänään minä otan jälleen sen ison, Nieminen aprikoi. Kalat ovat minua varten suu auki meressä, hän jatkaa pohdintaansa. Nieminen on kalareissulla yksin. Nieminen analysoi mielessään aikoja, jolloin hän vielä kalasti kavereidensa kanssa. Nieminen oli koettanut kärsivällisesti tukea kalakavereitaan, mutta suurin osa heistä masentui saamattomuuteensa eikä kestänyt sitä, että Nieminen sai lopulta aina isoimman kalan. Nieminen ei halunnut masentaa ketään, muttei voinut sille mitään, että oli ylivoimainen kalamies. Niemisen mielestä kaikki hänen kalakaverinsa olivat nillittäjiä. Etenkin Kille, joka ei ymmärtänyt sitä, että hän laittoi veneen kiertämään ympyrää, kun hän selvitti siimasoppaansa. Totta kai, tasapuolisuuden nimissä ja rehdin kilpailuhengen vallitessa toinenkaan ei kalasta, jos toisella siimasoppa. Kun vene kiertää pientä ympyrää reipasta vauhtia, ei kalakaverille tule kiusausta heittää uistinta veteen. Aivan ymmärrettävä perus pelisääntö, ruotii Nieminen asiaa.

Toisaalla Grant kiertää uudelleen paikkaan, jossa oli nähty isompi yksilö köllöttelemässä pohjassa. Mauno ottaa kulauksen simaa ja nyt kurkku onkin jo kunnossa. Ilmoille kajahtaa levollisen tuttu kysymys, filken fiiling? Massa seisoo veneen takaosassa ja heputtelee uistimeensa houkutusvetoja edelleen. Nyt jos koskaan. Tullaan alueelle, jossa kala oli äsken, toteaa Grant suorastaan virallisesti. Samassa luotaimen kuvaan piirtyy useita isompia kaaria. Miehistö jännittyy uudelleen ja tunnelma on suorastaan käsin kosketeltava. Mauno ottaa kulauksen simaa ja antaa vapansa olla rauhassa. Massa ja Grant nykivät uistimiinsa liikettä ja ovat valmiina rajuun iskuun. Sitä ei kuitenkaan tule. Lähdetään kiertämään uutta kierrosta takaisin paikalle. Hieman turhautuneena Grant toteaa yllättäen, mulkku. Massa ja Mauno terästäytyvät ja ihmettelevät, mitä mies höpöttää. Samalla he huomaavat toisen veneen ja yksin kalassa olevan kaverin. Yhtä nopeasti he yhdistävät tilanteeseen pohdinnat aikaisemmilta reissuilta, jolloin usein on todettu, että jos joku on kalassa yksin, täytyy kyseessä olla poikkeavan hankala persoona. No, näinhän ei välttämättä tietenkään ole, mutta yleistäminen on ihan jees. Grant jatkaa miettimistä, että 10 vuotta sitten kukaan ei ollut kalassa yksin. Tänä päivänä yhä useammin kalamies on yksin veneessään. Kertooko tämä jotain yhteiskuntamme tilasta. Grant ei jaksa arvuutella, aivan sama, mistä moinen johtuu, hän päättää pohdintansa.

Nieminen nauttii olostaan ja tuumailee vielä hieman menneitä. Oli paljon vaikeita hetkiä, kun hän sai kalaa ja kalakaverit kärsivät kyydissä. Miksi hänen pitäisi antaa kärsimyksiä muille olemalla paras. Ja sitten se yksi tuurin pelle, joka kalasti ties millä huoltoasemavaapuilla ja tuurilla sai isoimman kalan. Kuka kehtaa edes mainita tuollaista kalaa, joka on saatu täysin amatöörivarusteilla? Sitä kaveria en pyytänyt enää mukaan. Ja sitten se Kalervo, joka sotki kenkänsä saveen rannassa ja asteli tyytyväisenä Trackerin nukkamatolle. Mitä se puupää ajatteli? No, sitähän se miettikin seuraavaksi sataman laiturilla, jonne sen toimitin suoraa päätä. Siellä oli kaverilla sitten aikaa pestä kenkiään loppupäivän ajan. Ja tämä samainen lattian sotkija sanoi häntä narsistiksi. Millä perusteella hän ketään nimittelee narsistiksi? Se on narsisti itse, joka saapastelee alukseeni mutaisilla saappaillaan, Nieminen päättää tuon aikakauden käsittelyn. Samalla Nieminen huomaa niemen kärjen, johon tuuli käy juuri sopivasti. Hänen katseensa lukittuu kohteeseen. Tuosta nappaan ensimmäisen, keulii voittaja etukäteen ja laskee keulapotkurin.

Busterissa Massa huomaa tilanteen ja kiroilee. Se mulkku ajoi suoraan meidän eteen paikkaan, jossa olimme nähneet kaloja. Eikö kaveri katso ympärilleen ollenkaan? Ei noin voi tehdä, Massa raivoaa. Grant näkee tilanteen myös ja kääntää maksimit, mitä uskaltaa, jotta uistimet eivät mene päällekkäin. Kokenut kapteeni laskee etäisyyksiä ja huomaa veneen kulkevan riittävän kaukaa toisesta veneestä. Lisäksi kaveri pommittaa rantaa ja he kiertäisivät veneen selän puolelta. Massa kihisee kiukusta, mutta pitää mölyt mahassaan, kun kohtaaminen lähestyy. Mauno ottaa jälleen huikan simaa ja kyselee hieman kovemmalla äänellä filken fiiling? Kuiskaus kantautuu Niemisen korvaan.

Nieminen on periaatteen mies, jolle ei vittuilla. Häiriköt, täällä kalastaa rauhallinen ammattilainen, kiertäkää hieman kauempaa, olkaa hyvä, Nieminen kuuluttaa vakuuttavalla matalalla äänellä. Massalla on pipo korvilla eikä hän kuule kunnolla, mitä mies huutelee. Grant täsmentää viestin. Massalla pullistuvat pupillit saman tien ja hermokontrolli pettää pahan päiväisesti. Kuulehan ukko, suksi vittuun, kajahtaa epäröimättä ilmoille. Nieminen katsoo, että kukas siellä oikein uhoaa ja yrittää vastata, mutta suu jää auki, kun Massa ilmoittaa, että lähdeppä ukko vetämään siitä, me oltiin täällä ensin. Nieminen mykistyy. Kuka ihme käyttäytyy häntä kohtaan tuolla tavalla? Niemisen veri kuohahtaa, mutta samalla kaveri tajuaa, ettei ole voimaa eikä väkeä vastata tuolle kolmikolle. Sanaakaan sanomatta Nieminen kelaa uisteensa ylös, nostaa keulapotkurin ja karauttaa matkoihinsa. Herranjumala, miten sivistymättömiä moukkia. Missähän savimajassa heidät on kasvatettu? Uskomatonta käyttäytymistä. En olisi edes halunnut nostaa kalaa samalta lahdelta tuollaisten apinoiden kanssa, murehtii Nieminen ja tuntee suurta ylemmyyttä rinnassaan.

Busterissa Massa seisoo taisteluasennossa, kunnes vene poistuu salmen taakse. Olisihan tuon voinut hoitaa siistimminkin, mutta pääasia, että tuli ukolle asia selväksi, pohtii Massa tilannetta. Mauno ottaa lisää simaa ja toteaa, tulipahan ukolle kiire. Grant lähtee hakemaan uudelleen kurssia kohti paikkaa, jossa kaloja näkyi. Mulkku mikä mulkku, hän lausuu mielessään, mutta ajatus lipuu jo vallitsevaan hetkeen. Merikotka leijailee Busterin yläpuolella ja venekunta ottaa lakit päästä kunnioittaen hienoa luontokappaletta. Uistelu jatkuu iltaan saakka ilman kaloja. Aina ei onnista.

Päällikkö ja purjeveneilijä

On kaunis keväinen aamu Tammisaaressa. Aamuaurinko luo ensi säteitään matalaan meren lahteen. Linnut visertelevät keväistä konserttiaan ja yksinäinen joutsenkin on jo herännyt tonkimaan merenpohjaa. Tarkemmin katsottuna Päällikköhän se siellä nappaa pientä aamupalaa. Päällikkö, tuo alueen suurin joutsen, on nukkunut huonosti. Yöllä on ollut vatsanväänteitä. Päällikkö pohtii tilannetta heti aamulla ja päättää, että sillä se lähtee millä on tullutkin. Eilen tuli syötyä liikaa, mutta tänään pitää tankata lisää, että vatsa jaksaa sulattaa eilisen evään. Pian muita joutsenia lipuu myös aamupalalle heidän joukossaan Päällikön vaimo. Vaimo huikkaa miehelleen, ethän unohda kokousta, joka alkaa tuota pikaa. Samassa Päällikkö muistaa johtavien joutsenien vuosikokouksen, jossa käsitellään sääntömääräiset ja juoksevat asiat. Päällikköä ei nappaa yhtään. En taida tällä kertaa mennä sinne, toteaa Päällikkö vaimolleen. Vaimo katsoo miestään ja vastaa, taitaa olla sinun puheenjohtajavuoro. Päällikön alaleuka putoaa alas ja hän toteaa, no voi peeveli, pakko kai sitä sitten on venyä. Hän päättää napata vielä muutaman makupalan meren pohjasta.

*******

Helsinkiläinen purjeveneilijä Bernt von Kulliksen istuu Swan 46 –veneensä ruorin takana ja nautiskelee. Kevään ensimmäinen purjehdusreissu on tosi asia. Aurinko paistaa, tuulta juuri sopivasti ja ennen kaikkea elämä hymyilee. Bernt on sonnustautunut kirkkaan siniseen kansitakkiin ja päässään hänellä on kipparilakki, jonka hän on perinyt isältään, maineikkaalta merenkulkijalta Åke von Kullikesilta. Bernt on liikkeellä lapsuuden kaverin Kalle Grundellin kanssa. Kalle esivalmistelee lounasta kajuutassa. Kalle on loistava kokki. Kaksikko on yöpynyt Elisaaressa ja on jatkamassa matkaansa kohti Tammisaarta. Liikkeelle lähdettiin jo ani varhain.

*******

Kuhan pyytelin –kerhon miehistö laskee samaan aikaan uistimia Tammisaaren sisäväylällä pari mailia Skåldön lossilta länteen. Vesialue on tarpeeksi laaja ja uistelemaan pääsee väylän ulkopuolella. Buster on kiillotettu viimeisen päälle talvitauolla ja kaikki toimii kuin kello. Massa räplää uistimiaan, Mauno ottaa kulauksen simaa ja myhäilee tyytyväisenä. Grant tuijottaa luotainta ja pitää vapaa kädessään tehden aika ajoin huokutusvetoja uisteelle. Tunnelma on odottava.

*******
Päällikkö miettii vielä hetken, mutta tuumaa, että ei kai siinä muuta kuin siivet auki ja ilmaan. Kokous kutsuu. Päällikkö juoksee veden pinnalla minkä kintuistaan pääsee ja koettaa auttaa siivillään itsensä lentoon. Vastaranta lähestyy ja voimat ehtyvät. Ilme muuttuu kireästä tuskaiseksi. Viimeisillä voimillaan lintuparka pääsee ilmaan, mutta vielä on vastassa rantamänty. Päällikkö vetää siivillään kuin viimeistä päivää. Räpylät osuvat männyn yläoksistoon, kun iso valkoinen lintu karauttaa puun yli. Nyt nopeasti myötätuuleen huilaamaan, miettii Päällikkö ja tuntee samassa kuin vatsassa kiertää taas.

*******

Bernt, kuuluu tuttu huuto kabiinin luukulta. Bernt kurkistaa huudon suuntaan. Mahdatko ottaa kupillisen espressoa? Bernt nyökkää ja kohta Kalle kiikuttaa kupillisen kuumaa kipparin käteen. Bernt myhäilee tyytyväisenä ja kohentaa kipparihattuaan päässään. Tämä on elämää.

*******

Samaan aikaan päällikkö on saanut kehonsa palautumaan voimia vieneestä lähtökiihdytyksestä. Vatsassa kuitenkin vääntää. Päällikkö tuntee voimakasta tarvetta keventää lentokuormaa, mutta ei missään tapauksessa halua laskeutua. Onhan se vähän lokkimaista laskea käytetty polttoaine ilmasta käsin, mutta nyt ei ole muuhun mahdollisuutta. Kokous alkaa tuota pikaa ja uuteen nousukiitoon ei olisi voimavaroja enää. Hieman ujona Päällikkö keskeyttää pidättämisen ja köntsä irtoaa saman tien. Huh, kun helpotti, hekumoi Päällikkö tyytyväisenä. Olo helpottuu olennaisesti.

*******

Purjeveneessä Bernt kohottaa espresso-kupin huulilleen ja tuntee nenässään vahvan aromin. Hänen katseensa näkee liplattavat aallot. Tätä varten elän, unelmoi Bernt. Samassa läjähtää Päällikön lähettämä setti ensin navigaattorin ja ruorin päälle, täyttäen seuraavaksi espressokupin, maalaten lopuksi kansitakin ja kipparihatun uuteen kuosiin. Berntin ilme ei värähdä. Hän laskee rauhallisesti espresso-kupin kädestään. Bernt tietää mitä on tapahtunut, vaikkakaan tällaista määrää ei ole koskaan aikaisemmin tullut niskaan. Bernt kiehuu raivosta, mutta kotikasvatus kehottaa miestä käyttäytymään hillitysti. Samalla Bernt näkee Busterin uistelemassa etuvasemmalla juuri väylän reunalla. Miehen päässä sumenee. Uistelijat ovat alhaisin pohjasakka, jonka Bernt tietää. Mies ei pysty hillitsemään itseään.

*******

Purkkari väylällä edessä, karjuu Massa uisteluveneessä. Grant korjaa kurssia vielä lähemmäksi väylän ja mantereen välissä olevaa luotoa. Samassa hän kuitenkin huomaa, että purjevene myös muuttaa selvästi kurssia ja ahdistaa uisteluvenettä karikkoa kohti. Grant on vaikean valinnan edessä. Karikon takaa voisi päästä menemään läpi, mutta sieltä ei ole koskaan ajettu. Purjevene kiilaa edelleen uisteluveneen reittiä kapeammaksi. Grant on pakotettu ottamaan riski ja ajamaan karikon ja mantereen väliin. Purjevene jatkaa edelleen kiilaamista. Maunolta menee sima väärään kurkkuun ja hän pomppaa varoittamaan purjevenettä vaarasta. Purjevene on ajamassa suoraan kohti heidän välissään olevaa karikkoa. Massa huutaa kuin hinaaja, että käännä ukko kurssia, mutta huuto kaikuu kuuroille korville.

*******

Purjeveneessä raivoistunut Bernt jatkaa uisteluveneen painostamista. Turha huitoa siellä, kelatkaa uisteenne ylös idiootit, raivoaa kokenut merikarhu. Purjevene valitsee kurssin ensin ja teidän tehtävä on antaa tilaa, hän jatkaa kiehumistaan. Päällikön köntsä on peittänyt navigaattorin ruudun ja pahaa aavistamatta merikarhu jatkaa uisteluveneen ahdistamista, kunnes kuuluu järisyttävä rysäys. Köli karahtaa pohjaan ja koko veneen runko natisee liitoksistaan. Masto huojahtaa voimakkaasti eteenpäin, mutta kestää täräyksen. Vene pysähtyy hetkessä, Bernt lentää päin ruoria ja lyö naamansa Päällikön kuorruttamaan navigaattoriin. Kabiinissa lentää lounaaksi kaavailtu karitsan paisti liedeltä. Tilanne on nopeasti ohi. Purjevene jää kölistä kiinni karikkoon ja saa pienen kallistuman. Bernt nousee istumaan ruorin taakse. Hän ottaa lyhyen puhelun merivartiostoon. Kalle Grudellin pää ilmestyy kabiinin luukulle ja hän toteaa, voi ei. Elämä ei hymyile juuri nyt.

*******

Uisteluveneen miehistö kelaa uisteet ylös vauhdilla ja valmistautuu pelastustehtävään. Grant ohjaa purjeveneen viereen ja huomaa samassa purjeveneen olevan päällisin puolin ehjä, mutta tukevasti karikolla kiinni. Uisteluveneen miehistön on vaikea pidättää naurua vakavassa tilanteessa, kun huomataan Päällikön köntsän töhrimä kippari. Hiukan simaa maistellut Mauno kysäisee, vilken fiiling?  Massa koettaa tasoitella tilannetta tiedustelemalla, haluatteko maihin? Bernt tuijottaa suoraan eteen eikä vastaa. Massa kommentoi edelleen, että sattuuhan niitä vahinkoja, älä ukko mökötä. Bernt pyrkii hengittämään rauhallisesti ja säilyttämään arvokkuutensa. Samaan aikaan Kalle Grundell nousee kannelle ja kiiruhtaa halaamaan surun murtamaa ystäväänsä. Koska uistelumiehistö ei saa kontaktia purjeveneen kippariin, päätetään jäädä uistelemaan lähistölle, jotta voidaan auttaa, jos purjevene alkaa upota. Pian kuitenkin nähdään merivartioston saapuvan paikalla.

******

Samaan aikaan Päällikkö lentää paikan yli kohti kotilahtea. Päällikkö on erittäin kiukkuinen. Väärä päivä ja kaksi turhaa ilmaan nousua. Johtavien joutsenten kokous on vasta huomenna.

Päällikkö ja purjeveneilijä edustaa tarinat -osiossa fiktiivisintä osastoa. Sillä on kuitenkin yksi liittymäkohta tosi elämään; kirjoittajan syvä rakkaus purjeveneilijöitä kohtaan. Nämä merten ritarit pystyvät ahdistamaan uisteluvenettä uudelle kurssille avomerellä, vaikka itse kaasuttelevat apumoottorin voimin. Kirjoittaja on tähän tarinaan tiivistänyt yli 30 vuoden aikana reittivalinnoissa tapahtuneiden konfliktien tuottaman syvän patouman.

Päällikkö ja purjeveneilijä - toinen kohtaaminen

Helsinkiläinen purjeveneilijä Bernt von Kulliksen katselee vakavana ulapalle veneensä kannella. Hänen Swan 46 vene on ollut telakalla koko edellisen kesän keväisen karilleajon seurauksena. Bernt ei ole tyytyväinen. Hänen sappensa kiehuu vieläkin. Samassa kuuluu tuttu ääni takavasemmalta, kun lapsuuden ystävä Kalle Grundel kajauttaa ilmoille iloisen tervehdyksen. Taas mennään, toteaa Kalle ja Bernt murahtaa takaisin, sanoppas muuta. Pian vene suuntaa Tammisaaren satamasta ulos kohti sisäväylää.

 *************

Paikallisista joutsenista suurin ja ehdottomasti painavin, Päällikkö on lempipuuhassaan, syömässä meren pohjaa Torsön saaren itäisellä puolella suojaisessa meren lahdessa. Päällikön vaimo on kauhun vallassa. Päällikkö on kyntänyt pohjaa tunti tolkulla ja herkutellut vesikasvien pehmeillä juurilla välittämättä siitä, että lentoon pääsy alkaa olla sietokyvyn ja fysiikan lakien rajoilla. Toivottavasti mustikkasato on surkea, toteaa päällikön vaimo apeana ja jatkaa miettimistä, että päällikkö räjähtää, jos saa vielä makeita mustikoita mahansa täydeltä kaiken muun lisäksi. Samalla hän kysyy mieheltään viattomana, että voisiko hän käydä tervehtimässä Kallea ja Villeä. Ketä ne on, kysyy Päällikkö. Sinun poikasia parin kesän takaa, asuvat sisäväylän rannalla vaimoineen. Voi saatana, miettii Päällikkö ja tietää miksi vaimo ehdottaa käyntiä. Nehän on aikuisia ja elää omillaan, yrittää Päällikkö, mutta näkee vaimon ilmeestä, että ainakin jonnekin pitää lentää.

***************

Buster-miehistö istuu perinteitä kunnioittaen uisteluveneessä. Työnjako on vanha tuttu. Massa räplää uistimiaan, Mauno nappaa huikan simaa ja Grant ohjaa venettä. Mikään ei ole muuttunut. Tutunnäköinen purjevene lähestyy väylää pitkin, toteaa Grant. Massa kääntyy katsomaan ja naurahtaa, taitaa ukko olla kaivanut kuvettaan, kun vene on taas vesillä. Onneksi on tilaa kiertää riittävän kaukaa tuo Urpo, miettii Grant ja nautiskelee auringonpaisteesta. Muistissa on vielä edelliskevään kohtaaminen.

***************

Bernt von Kullikseen istuu ruorin takana eikä ilme ole muuttunut merelle pääsyn jälkeen. Kalle Grundel nousee kajuutasta kannelle ja huomaa samalla aselaukun Berntin vieressä. Bernt, emme ole metsästäneet enää vuosiin, Kalle kysyy hieman ihmeissään. Emme niin, vastaa vaitelias Kalle. Ei ole metsästysaikakaan, jatkaa Kalle. Ei ole niin, toteaa Bernt ilme vakavana. Ja tuohan on isäsi perintönä tullut haulikko, jolla et ole ampunut kertaakaan. Sehän se, vastaa Bernt monotoonisesti. Kalle vakavoituu myös ja kysyy, mihin aiot asetta käyttää. Se on osa tärkeää tehtävää, joka avautuu sinulle myöhemmin. Voitko nyt mennä rauhassa tekemään alkuvalmisteluja illallista varten. Syömme tänään hyvin tuoretta villilinnun rintafilettä. Herranjumala, miettii Kalle ja säntää kajuuttaan takaisin.

***************

Voi turkanen, kiroilee Päällikkö itsekseen ja polkaisee useita lähtöaskeleita, jotka jäävät yritykseksi. Ei minua kiinnosta lentää mihinkään. Joutsenen on parasta olla paikallaan ja käyttää vähintään 75% ajastaan syömiseen. Muuten ei jaksa. Samalla päällikkö näkee vaimon ilmeen ja paine kasvaa liian suureksi. Vaivoin päällikkö pärähtää lentoon. Ottaa pumpusta ja hengitysilma tuntuu riittämättömältä. Lintuparka navigoi korkeutta ja miettii joko voi kääntää laskusuuntaan. Vesi tuntuu edelleen räpylöissä, joten korkeutta on vielä haettava lisää. Loivalla nousukulmalla Päällikkö onnistuu ajan kanssa pääsemään taivaalle ja kääntää saman tien myötätuuleen.

****************

Buster-veneessä päätetään ajaa kokonaan pienen saaren taakse, kun purjevene lähestyy. Eipä kannata härnätä turhaan epäonnista kipparia. Mitä se kiikaroi, kysyy Mauno ennen kuin puusto peittää näkyvyyden purjeveneeseen. Totta tosiaan purjeveneilijä kiikaroi taivaalle eikä ole kiinnostunut uisteluveneestä ollenkaan. Tuolta tulee tuo pullukka joutsen, ihme että ilmassa pysyy, toteaa Massa.

*************

Bernt von Kulliksen on sonnustaunut hänen isänsä metsästysasuun, vaikka se hieman kuuma tähän keliin onkin. Hän tuijottaa silmäkovana taivaalle kiikareillaan. Siinä, hän huudahtaa ääneen ja vetäytyy matalaksi kannella ja tarrautuu aselaukkuunsa. Samalla hän pitää koko ajan katsekontaktin lähestyvään joutseneen.

**************

Päällikkö läähättää taivaalla eteenpäin ja miettii, joko kehtaisi laskeutua takaisin tämän päivän ruokailulahteen, josta juuri nousi ilmaan. Ei välttämättä kannata, tuumii päällikkö ja jatkaa lentämistä. Samalla päällikkö vilkaisee allaan olevaa purjevenettä. Herranjumala, onko tuolla purjeveneilijällä tykki käsissään. Ei ole totta, sehän tähtää minua, kauhistuu Päällikkö autuaan tietämättömänä viime vuoden tapahtumista ja siitä, mihin kaikkeen hänen lokkimainen ulostus johti. Pakene tai taistele, jysähtää ajatus Päällikön aivosoluissa ja jotka samassa hetkessä saavat mielikuvan paikallisen merikotkan syöksyyn lähdöstä. Sekunnin murto-osassa päällikkö vetää siivet taakse ja lähtee syöksyyn vihollista kohti. Päällikkö ei vilkaise taivaalle, koska ei usko jumalaan. Hän on valmis kuolemaan viattomana uhrina, mutta on päättänyt taistella loppuun saakka.

***************

Buster hiipii saaren takaa takaviistosta paikalle ja miehistö huomaa purjeveneen pysähtyneen saaren toiselle puolelle. Samassa Mauno karjaisee, että sillä on haulikko. Veneen miehistö näkee laivan kapteenin tähtäävän syöksyvää joutsenta. Älä hullu ammu, huutaa Massa ja simapurkki putoaa Maunon kädestä. Tilanne tulee eteen salamannopeasti ja yhtä nopeasti kaikki on ohi.

****************

Bernt tähtää silmä kovana, mutta kuulee läheltä tuttua ääntä. Massan huuto saa miehen epäröimään sen kriittisen hetken, jonka vapaassa pudotuksessa oleva Päällikkö tarvitsee ehtiäkseen ajoissa maaliin. Päällikkö vetää päänsä taakse ja antaa vatsamakkaroillaan pusun suoraan merikarhun naamaan, jonka haulikko lentää ensin mereen ja perässä seuraa koko mies. Kalle Grundell kuulee molskahduksen ja rientää katsomaan tilannetta. Herranjumala Bernt, mitä on tapahtunut, Kalle huudahtaa pelästyneenä, kun näkee vain kipparinlakin pinnalla.

***************

Buster-miehistö näkee tapahtumat aitiopaikalta eivätkä pysty pidättämään nauruaan. Ilmeet vakavoituvat nopeasti, kun kippari pysyy pinnan alla. Uisteet nousevat vedestä nopeasti ja vene liukuu purjeveneen luokse. Buster-miehistö näkee Kalle Grundellin kannella. Kalle huutaa hysteerisena, että Bernt on jossain tuolla, herran jumala pelastakaa hänet. Samassa Mauno huomaa käden joka ilmestyy kipparin lakin viereen. Heitä pelastusrengas, huutaa Mauno ja suomenruotsalainen kokki sinkoilee veneessä sinne tänne ja viimein lentää pelastusrengas veteen naruineen kaikkineen.

****************

Veden alla kelluva Bernt näkee pelastusrenkaan ja tarrautuu viime voimillaan siihen. Vuosirenkaat vatsalla ovat ylittäneet pelastusliivien sietokyvyn, hän tajuaa samalla, kun saa naamansa pinnalle ja keuhkonsa täyteen happea. Suoraan hänen edessään on uisteluvene. Merikarhu raivostuu. Phärkkeleen, phärkkele, suksikaa kuuseen täältä te luuserit jollanne kanssa. Buster-miehistö ei pidättele nauruaan. Kyllä me voidaan lähteä, mutta uskotko, että tuo kukkakeppi nostaa sinut takaisin veneeseen, kysyy Massa naama virneessä ja jatkaa, teillä on aika pitkä matka lähimpään satamaan, missä pääsette rantautumaan. No meneehän se matka sinne kellutellessakin, jos kukkakeppi osaa ajaa, jatkaa Massa ujoa hiillostamistaan. Asiasta päästään yllättäen sopuun ja kostunut merikapteeni saadaan autettua purjeveneeseen. Haulikko meni, mutta maine kasvoi, toteaa Massa vielä kauniiksi lopuksi. Bernt von Kulliksenin päässä kiehuu.

************

Päällikkö kelluu lähistöllä kaislikon sisällä olevassa pienessä avovedessä. Hän oli lentänyt taakseen katsomatta niin lujaa kuin jaksoi paikalta pois. Rintakehässä tuntuu pientä kipua. Päällikkö ei ole varma, onko se pumppu, joka vihoittelee vai törmäyksen aiheuttama kipu. Hullu purjeveneilijä, miettii Päällikkö. Mitä ihmettä sillä voi olla minua, viatonta luontokappaletta vastaan. Hullu mikä hullu, hän jatkaa pohdiskelua ja huomaa pohjassa paksun, tuoreen ja pehmeän vesikasvuston. Ei kun syömään, toteaa päällikkö eikä enää edes muista välikohtausta.

Thomas McLeskelä ja Hannu Hauki

On joulukuinen pimeän apea lauantai-aamu. Kaikki normaalit ihmiset nukkuvat. Kalastusnero Thomas McLeskelä sen sijaan on hereillä ja asentaa venetraileria peräkoukkuunsa. Tänään jos koskaan on se suuri päivä, kun "isot" ovat liikkeellä. Silmät haaveilusta pulleana McLeskelä karauttaa autonsa trailereineen liikkeelle. Trailerin sähköt unohtuvat siinä hässäkässä, mutta tie on onneksi tyhjä. Seuraavana kyytiin pomppaa ylimatruusi Karim. Karim kiinnittää sähkötöpselin auton pistokkeeseen ja matka kohti Tammisaarta alkaa.

****

Hannu Hauki, tuo Tammisaaren pelätty ahmatti makaa samaan aikaan meren pohjassa 9 metrin syvyydessä heilutellen muutamia kertoja minuutissa vatsaeviään. Hannu on tylsistynyt. Talvi on tulossa, kohtuu hyvä tankkaus takana, mikään ei kiinnosta, on pimeää, ruokakalaa on niukasti, paljon tekokaloja liikkeellä ja kavereita kadonnut paljon vuosien kuluessa eri syistä. Hannu tuntee olevansa lajinsa viimeisiä veteraaneja. Samalla lahdella pyörii vain muutamia 10 kilon sinttejä ja sitten loput lajitoverit ovat niin pieniä, ettei niitä jaksa edes jahdata syödäkseen.

****

McLeskelä miehistöineen on saapunut venerantaan. Veneramppi on jyrkkä ja McLeskelä tekee päätöksen, että vene lasketaan irrottamalla vinssin vaijeri suoraan. Vene lähtee rullaamaan kiihtyvällä vauhdilla trailerin rullilla ja rullaa kauniisti veden pinnalle. Karim ohjaa veneen odottamaan laituriin ja Thomas ohjaa vetoauton turvalliseen paikkaan. Vesi on todella kylmää ja McLeskelä päättää suorittaa 150 metrin moottorinlämmitysajon, jonka jälkeen uistimet lasketaan veteen.

****

Hannu Hauki jatkaa torkkumistaan meren pohjassa. Hän painaa silmänsä kiinni ja näkee unta nuoruusvuosistaan kaislikoissa keskellä kesää. Oli lämmin ja oli ruokaa mielin määrin. Piti vain osata jättää ylivilkkaat väliin ja syödä paikallaan jököttäviä. Ylivilkkaat veivät menneessään. Moni sukulainen katosi jäljettömiin.

****

Samaan aikaan innokkaat kalamiehet laskevat uistimiaan veteen. Karim asettaa ensimmäisenä tulikokeeseen Rapala Originalin väliveteen kuljettavalla lisäpainolla höystettynä. McLeskelä puntaroi mielessään, mitä hauki mahtaa miettiä juuri nyt.  McLeskelä päätyy ajatukseen "paljon ja helpolla". McLeskelä on tilannut postimyynnistä jättikokoisia saksalaisia Balzer-vaappuja. Tänään on Balzerin päivä, ilakoi tyytyväinen kalamies mielessään ja jatkaa, tämähän on kuin ottaisi tikkarin lapselta. Sillä hetkellä tajunnan räjäyttää jarrun korskea kurina ja ylimatruusi Karimin käsi työntyy kajuutasta vapaan kiinni. Ensimmäinen tärppi on tosiasia ja väsytys alkaa. Karimin huulilla on mairea virnistys. Siellä on nyt päivän ensimmäinen tarjolla. Karim ei huoju eikä horju, vaan kelaa vääjäämättömällä ammattitaidolla kalan haavausetäisyydelle. McLeskelä tiirailee kalan kokoa nostaessaan tuttuun tapaansa varmoin otteen kalan haavilla veneeseen. Punnitus näyttää 4,2 kiloa ja kala jatkaa matkaansa kasvamaan.

****

Hannu Hauki, tuo viekas saalistaja on herännyt unestaan ja miettii, että paljonkohan kello mahtaa olla. Edelleen hämärää eikä hajuakaan tuleeko päivää ollenkaan. Joitakin pienempiä kaloja ui yli harppauskerroksessa, mutta ei voisi vähempää kiinnostaa. Hannu oli pari kertaa nuorempana tyhmyyttään joutunut vetolaitteeseen. Sillä nimellä hän kutsui tilannetta, jossa kalan syötyään joutuukin kiskotuksi epämääräisellä tavalla. Molemmilla kerroilla hän oli pelastunut, kun oli rimpuillut ja repinyt ja viimein vapautunut vetolaitteesta. Suupieleen oli jäänyt sellainen tekokala roikkumaan kunnes oli irronnut aikanaan. Pirun kipeä homma. Hannu oli viisastunut ja oppinut aika hyvin tunnistamaan Rapalat, Karikot ja pääsosan muista ansoista, vetolaitteista.

****

Uisteluveneessä tilanne muuttuu koko ajan kapteenin kannalta haastavammaksi. Ylimatruusi Karimin Original suorastaan imuroi kalaa kyytiin ja Karim ei tunnetusti jätä tilannetta hyödyntämättä. Karim tepastelee takakannelle kapteeni McLeskelän viereen muina miehinä. Hän haistelee tuulta ja melkein puoli huolimatta toteaa: "Mulle on tullut jo viisi, montas sä olet saanut?" McLeskelän korvista tulee savua, mutta mies vastaa ylirauhallisesti: "Päivä on vielä nuori, lets see". McLeskelä siirtyy vaitonaisena kajuttaan ja huomaa silmiensä edessä jotain järkyttävää. Luotaimen näytöllä makaa meren pohjassa suurin kala, jonka hän on eläissään nähnyt. McLeskelä merkkaa kalan välittömästi karttapuolelle ja nyt alkaisi yksi kalastushistorian uuvuttavimmista kaksintaisteluista.

****

Samaan aikaan Hannu Hauki on rekisteröinyt ylitseen uineen parivaljakon. Syvemmellä jokin tunnistamaton ja pinnemmassa Rapala. Nyt varuillaan. Isompi paisti näytti kalalta ja herkulliselta sellaiselta. Todennäköisesti sopivan kokoinen meritaimen, joka kyttäilee Rapalaa. Hannu hauki aistii kylkiviivallaan parivaljakon kääntyvän takaisin. Hannu Hauki riemastuu. Tarkkaillaan rauhassa. Nyt voi olla paisti tarjolla. Parivaljakko ui suoraan Hannu yläpuolelle. Valon määrä on hieman lisääntynyt. Hannu käy rekistereitään läpi eikä löydä mitään vastaavaa kuin tuo Rapalaa vaaniva kala on. Hannu empii kuitenkin. Vatsa on kohtuu täynnä ja vaatii kuitenkin energiaa lähteä jahtaamaan paistia. Ohi-iskun vaarakin on suuri hämärässä.

****

Karim huomaa McLeskelän taktiikan ja alkaa utelemaan syytä pienellä alueella pyörimiseen. McLeskelä vastaa huolimattomasti huomanneensa välivedessä hyvän kalan. Karim miettii Originalin kulkevan juuri sopivassa syvyydessä eikä vaadi kurssin muutosta. McLeskelän tunnelma alkaa vaihtumaan kaoottiseksi. Ei kalan kalaa ja usko siihen että pohjassa näkynyt jätti ottaisi usitimeen, alkaa hiipumaan. Siitä huolimatta kokenut kalamies sanoo itselleen, se on all in. Pysymme tällä alueella. Ainakin vielä kerran menemme sen kohdan yli. McLeskelä ohjaa aluksen suoraan merkityn kohdan päälle. Nyt hän näkee jälleen kalan piirtyvän näytölle uudemman kerran. Myös Karim näkee kaiutuksen. Karim kiroaa mielessään, tuo on jätti ja se on pohjassa. Hän on hinannut Originaliaan painosta huolimatta liian korkealla. McLeskelä siirtää veneen vaihteen vapaalle ja vene alkaa pysähtyä. Pian kippari työntää vaihteen päälle ja antaa kevyesti kaasua.

****

Hannu Hauki on nähnyt Rapalan ja tuon tunnistamattoman kohteen useista kertoja ja luopunut ajatuksesta ruokailla tänään. Siinä hetkessä Hannu näkee kuinka parivaljakko hiljentää vauhtia ja sitten tunnistamaton kohde, ilmeisesti meritaimen hyökkää. McLeskelän suorittama vaihteen vapautus ja sitä seuraava kiihdytys on saanut saaliin ansaan. Hannu ei ajattele, vaan hyökkää ydinjatkeen suorittaessa päätöksen. Hannu iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta ja sekunnin murto-osassa kolme metriä ylempänä vaappunut Balzer on tukevasti Hannun suussa poikittain. Niin tukevasti, ettei sitä saa käännettyä nielaisuasentoon. Samassa hetkessä Hannu tuntee kauhua. Vetolaite!

****

Samaan aikaan uisteluveneessä Karimin tajuntaan on tunkeutunut järkyttävä räikän rääkäisy ja kapteeni alkaa kelaamaan saalistaan ylös. Se on vaikeaa. Mahdotonta. Kala on ylivoimainen. McLeskelä tietää heti, että nyt siiman päässä on hänen elämänsä kala. Aikaa on, ajattelee mestari. Sitä kuluukin. Kala ei tunnu väsyvän, koska käyttää vain massaansa hyväkseen. Se ei potki eikä tee ylimääräistä. Karim ehdottaa jarrun tuntuvaa kiristämistä. Thomas ei reagoi. Hänen focus on kokonaan kalan pyydystämessä.

****

Veden alla tilanne alkaa ahdistamaan. Hannu Hauki tietää, mistä on kysymys. Hän lukee "Isä meidän" -rukouksen ja valmistautuu pahimpaan. Hannu Hauki soimaa itseään. Sinä tiesit mikä vaara näissä hommissa piilee ja otit turhan riskin, miksi? Isosta parvesta syödessä riski osua vetolaitteeseen pienenee olennaisesti. Kaikki tämä vaiva lähes 20 vuotta ja nyt kaikki menee hukkaan yhdellä hölmöilyllä. Hannu päättää taistella loppuun saakka.

****

Uisteluveneessä hermot alkavat olla koetuksella. Kala ei tule pintaan vaikka aikaa on kulunut jo ikuisuudelta tuntuva määrä. McLeskelä ei kiristä jarrua, koska on niin tehnyt aikaisemmin kohtalokkain seurauksin. Sitten tapahtuu jotain, kalaa antaa periksi ja tulee pintaan. Karim ei usko silmiään ja huutaa: "Se on jätti". Tämän jälkeen kestää enää hetken, kun haavi heilahtaa ja Karim nostaa valtavan hauen kyytiin. Hannu Hauki on ihan puhki ja lausahtaa viimeiset sanansa: "Taivaaseen ota tykösi". Karim kaivaa puntarin esiin ja vaa'an koukku painuu raskaana alaspäin. Näytölle ilmestyvät numerot 14,2 kg. (Puntarin kalibroinnin jälkeen viralliseksi painoksi saatiin 13,7 kg) Kapteeni McLeskelällä on juhlapäivä, mutta hän alkaa lähes itkemään. Saman tien hän nappaa Hannun syliinsä ja alkaa silittelemään sitä. McLeskelä laskee Hannun veden pintaan ja liikuttelee edestakaisin. Hannu havahtuu koomastaan ja miettii mitä helvettiä tämä on, alkoiko se kylvettämään minua, vaikka tulin vedestä. Samalla Hannu tuntee, että kalamies päästää otteen irti vatsan alta ja pitää enää pyrstöstä kiinni. Hannu aprikoi, mitä helvettiä tämä on. Hannu on edelleen taistelusta aivan maitohapoilla eikä jaksa rimpuilla. Hän tuntee kuitenkin kidusten kautta tulevan ihanan meriveden virtauksen ja voimistuu hetki hetkeltä. Pian Hannu potkaisee kaikilla voimillaan ja McLeskelän ote lipeää Hannun pyrstöstä. Hannu täräyttää suoraan meren pohjaan parkkiin ja tutkiskelee mielessään tapahtunutta. McLeskelä katsoo pitkään meren aaltoihin. Lopulta hän siirtää katseensa taivaalle. Jotain liikahtaa vannoutuneen ateistin sydämessä.

****

Mitä tästä opimme? Paljonkin, mieti sitä.

Maunon suuri päivä

Kuhan pyytelin -kerhon Buster-veneen perämies Mauno on usein tyytynyt siemailemaan simaa vesillä. Mauno tykkää simasta ja antaa sille mahdollisuuden. Tämä kerta ei tee poikkeusta. Mauno kaivaa kylmälaukusta sima-purkin, avaa sen juhlallisesti ja ryystää siitä pitkän siivun. Mies jurottaa hetken ja esittää tutun kysymyksen, vilken fiiling? Tällä kertaa veneen miehistössä ovat syyrialaisvahvistus Karim sekä tuhansien merien kokemuksella Massa. Tarunhohtoinen Tammisaaren vesialue on saanut tutut vieraat.

*****

Captain Grant katselee toisessa veneessä meren lahtea silmä tarkkana. Päivän kysymys kuuluu, missä kuha luuraa? Captain on hyvin erikoisessa tilanteessa, kun hän ohjastaa tänään Yamarin-teamin alusta. Captain oli hyvin tietoinen, että tähän veneeseen on kalaa tullut huolestuttavan vähän. Suorastaan ylimielisenä Captain ottaa silti haasteen vastaan ja lainaa Yamarinin ensimmäiseksi kalastuspäiväksi. Miehistönään hänellä on Mikkelin-Leppävirran erikoisosasto. Ei siis pienintäkään syytä olla altavastaajana kunnioitusta herättävää Buster-venettä kohtaan.

*****

Buster-veneessä Mauno katselee vapansa asemasta simaansa. Kylläpä on hyvää vuosikertaa, hän miettii mielessään. Samaan aikaan jarru parkaisee ja Massa kimpoaa vapaansa. Kylmähermoisuudesta ja maksimivoimastaan tunnettu Massa kelaa parin kilon kuhan sukkana veneen viereen ja nostaa kalan siimasta veneeseen. Näiden kanssa kannata alkaa haaveja sotkemaan, kalamies tuhisee yksikseen. Uistin on alle minuutissa uudelleen uimassa ja pappi siunaa kuhaparan.

*****

Yamarin-veneessä Captain Grant kuulee vaimean ilon pyrskähdyksen naapuriveneestä, joka kurvailee n. 600 metrin päässä. Captain ei anna tilanteen häiritä. Oma kalastus, oma kalastus, hokee Captain mielessään. Älä lähde mukaan kaverin vaihtorumpaan, luota uistimeesi, Captain piiskaa itseään.

*****

Buster-vene jatkaa kulkuaan suoraan kohti karikkoa, joka sijaitsee kalliorannan edessä. Mauno kysyy viime hetkellä, eikö tässä ole matalaa? Karim tuijottaa eteenpäin ja toteaa, otetaan riski, kala tai pohja. Hetken kuluttua Karimin jarru alkaa päristä. Karim lehahtaa vapaansa kiinni ja alkaa väsytys. Kala käyttäytyy täysin poikkeuksellisesti. Karim ei osaa kertoa onko siiman päässä kuha vai hauki tai onko kala iso vai pienempi. Pikkuhiljaa Karim päätyy ratkaisuun, että se on iso. Vonkale vetää siimaa kerta toisensa jälkeen eikä näytä taipumisen merkkejä, kunnes viimein kala tulee näköetäisyydelle. Massa huutaa, se on hännästä kiinni. Ja toden totta kala on koukuissa kiinni pyrstön tyvestä. Äärimmäinen jännitys valtaa veneen, saadaanko vonkale haaviin vai repeääkö nahka. Karim virittää keskittymiskykynsä äärimmilleen, Mauno laskee nopeutta veneestä ja Massa tiirailee haavin läpi tilannetta. Kala kääntyy selälleen veneen viereen ja Massa kahmii kuhan haaviinsa. Saman tien kala on irti haavissa. Karim nappaa kalan puntariin ja näytölle piirtyy 3,9 kg. Karimin kasvoille kimpoaa mairea hymy. Kyseessä on kisapäivä ja tällä kalalla harjataan rahat omaan taskuun.

*****

Captain Grant on seurannut silmä kovana tapahtunutta. Hän tietää, että nyt ollaan sillassa. Riemun kiljahdukset eivät olleet enää vaimeita. Captain kuulee whatsapp-merkkiäänen puhelimestaan. Allapäin hän avaa luurinsa ja näkee Karimin hymyn. Vasta sitten hän siirtää katseensa kalaan. Nyt ollaan kiipelissä, manaa mestari. Captain ei halua uskoa, että veneellä on vaikutusta kalan tuloon. Sen sijaan hän puristaa hampaansa yhteen ja toteaa mielessään, nyt katsotaan Putkonen. Putkonen on lempinimi kaikille piikissä oleville.

*****

Buster-veneessä iloitaan saaliista ja Mauno ottaa napakan kulauksen sima-purkistaan. Jälleen kajahtaa tuttu kysymys, vilken fiiling? Kysymys jää melkein kesken, kun jarru narahtaa jälleen. Mauno tarttuu siman hidastamalla vauhdilla vapaansa ja sanoo saman tien, nyt on järeä. Kala jarruttaa massallaan eikä tule veneen lähellekään. Maunon jalat ovat hyytelönä. Väsytys jatkuu. Karim kelaa omaa uistettaan vauhdilla ylös ja Massa hiljentelee vauhtia. Kala ei pyri rimpuilemaan, mutta vetää voimakkaasti itseään veneestä poispäin. Maunon kasvot muuttuvat valkoisiksi. Hän ei ole kokenut kalastusurallaan mitään vastaavaa. Karim neuvoo perinteellisesti kiristämään jarrua. Mauno ei kuuntele. Aikaa kuluu vaikeasti mitattava aika. Sitten tapahtuu selkeä taipuminen, kala menee maitohapoille kerralla ja Mauno kelaa kalan nähtäväksi. Karim huutaa, ainakin kympin hauki. Samalla hän tajuaa, että se on kuha. Mauno haukkoo henkeä kuin kala kuivalla maalla. Jos tuon saan, olen legenda! Karim tarttuu haaviin ja nostaa vuosien haavauskokemuksella väsyneen kalan veneeseen. Ilakointi kajahtaa ilman vastarintaa koko joukkueesta ja kuuluisi tyynellä säällä Jyväskylään saakka. Tuulisesta säästä johtuen vain Lohjalla kuullaan karjahdukset.

*****

Captain kuulee toisessa veneessä huudon ja arvaa, että nyt on jotain suurta tekeillä. Captain sisä-suomalaisen miehistönsä kanssa on vetänyt tyhjää koko päivän. Whatsapp-viesti kajahtaa taskussa, mutta Captain ei avaa puhelinta. Captain tajuaa saman tien, että veneessä on jotain vikaa. Hän ohjaa aluksen rantaan ja katsoo veneen sinkit. Potkurin takana oleva on kulunut lähes kokonaan pois. Todennäköinen syy siihen, että Yamarin on jäänyt saaliitta matalissa vesissä jo pitempään. Veneessä on elektroniikkaa enemmän kuin F1-autossa ja epäkuntoisten sinkkien vuoksi varaukset vuotavat lyhentämättöminä mereen. Captain jää nollille päivänä, jolloin kaikki oli mahdollista. Surun murtamana hän suuntaa Yamarinilla mökkirantaan ja karauttaa vauhdilla kaislikon läpi rantaviivaan. Ei enää ikinä muoviveneen kyytiin, ei ikinä, tuumii apea kalamies.

******

Buster-veneessä Mauno nostaa kuhansa vaakaan. Puntari heiluu, mutta pysähtyy lukemiin 8,7 kg. Mauno laskee kalan veneen lattialle ja putoaa istumaan. Hän ottaa huikat molemmista sima-purkeista, jotka sattuvat olemaan auki. Hän katselee tuulista meren pintaa. Jostain syystä ei ole kiire laskea uistinta veteen. Karim katsoo epäuskoisena tilannetta. Varma kalakisavoitto on vaihtunut kakkossijaan. Mauno ryystää simapurkin pohjaan ja kysyy, vilken fiiling? Se on siinä, mies tietää nousseensa legendojen joukkoon. 

Jorman päivä

Valot palavat Korsolaisen rivitalo-asunnon olohuoneessa. Olohuoneen pöydällä on puhelin. Puhelimen ääressä istuu tunnettu korsolainen kalastusvaramies Jorma. Hän tuijottaa herkeämättä puhelinta. Tänään on päivä, jolloin Massa on luvannut ilmoittaa, mahtuuko Jorma kyytiin.

Pian puhelin pärähtää soimaan ja Jorma pomppaa metrin korkeudelle tuolistaan, vaikka tiesi odottaa soittoa. Jorma vastaa vaimealla äänellä haloo. Soittaja on Massa, joka puhelee lämpimikseen kaikesta muusta paitsi kalareissusta. Jorma vääntelehtii tuolissaan, mutta ei halua mennä asioiden edelle. Massa kertoo tilanteen sitten, kun on sen aika. Viimein Jorma saa kaipaamansa tiedon, kalalle pääsy varmistuu. Jorma esittää tyyntä puhelun loppuun ja kuittaa lopuksi lähtöajan. Kun puhelu päättyy Jorma huutaa kiljaisun, joka kuuluu Massalle ilmateitse. Jorma pomppaa kattoon ja heittäytyy sitten lattialle selälleen kädet levällään. Samassa vaimo tulee katsomaan, mitä huoneessa tapahtuu. Jorma kertoo venyttelevänsä selkäänsä.

******

Kuuden päivän päästä kalamatka toteutuu ja Jorma on saapunut kalastusmajalle Massan kanssa. Captain Grant on jo odottelemassa mökillä ja vene on lähtövalmiina rannassa. Jorma asettuu kodinturvajoukkoihin jääneet Maunon paikalle. Siman asemasta Maunon varamiehellä on muita juomia, joita venekunta ei tarkkaan pysty tunnistamaan. Jorma on valmistautunut päivän tehtävään huolellisesti. Hän on laatinut poikkeavan strategian vaapun ja kalastussyvyyden suhteen. Kun muut koluavat isolla pohjia myöten, Jorma on päättänyt mennä pienellä väliin eli väliveteen.  

Veneessä on leppoisa tunnelma. Jorma selvittää nuoruusvuosiensa hurjia seikkailuita, Massa selailee uistinpakkejaan ja Captain Grant nauraa partaansa Jorman uistinvalintaa. Nilsu 12 cm ilman painoja 10 metrin vedessä. Jorma ei voita taaskaan, miettii Grant ja suuntaa kohti Immos-suoraa, tuota kuuluisaa aluetta, jossa kuhat majailevat syksyisin. Samassa Jorman vapa alkaa väpättää ja jarrukin parkaisee. Jorma huutaa täysillä, että se on minun vapa. Massa ja Grant katsovat hölmistyneenä toisiaan. Jorma toteaa, että ei ole pieni. Massa ja Grant eivät vielä usko väitettä. Kalan veneen äärelle saattamisessa on suuria haasteita. Tilanne ei etene toivotulla tavalla ja voimakalastuksen erikoismiehenä tunnettu Massa alkaa kuumenemaan. Kiristä jarrua ja kelaa, kuuluu Massan suusta. Ohje on kuultu aiemminkin. Jorma ei kuule ohjetta ja jatkaa taistelua. Kala alkaa väsyä ja saadaan näkyviin. Hyvä syöttikala, toteaa Massa, joka nostaa hauen haaviin yhdellä kädellä. Punnitus suoritetaan välittömästi ja Jorma on siirtynyt johtoon 2,8 kg hauella. Jorma tuulettaa kuin Tiina Lillak mm-voittoheittoaan taannoin. Massa ja Grant katsovat jälleen toisiaan hölmistyneinä. Jorma uhoaa, että tänään ei ole muilla mahdollisuuksia. Tänään olisi Jorman vuoro voittaa. Grant katsoo hieman säälivästi Jormaa ja toteaa rauhallisesti, Jorma, et ehdi kissaa sanoa, kun ukkoa lappaa ohi molemmin puolin. Jorma jänkää vastaan ja toteaa, että sehän  katsotaan.

Tunti on kulunut ja Jorma jatkaa johdossa.  Ketkäs kaikki ovat saaneet kalaa tänään, hän kyselee muina miehinä ja virnistelee. Massa ja Grant eivät puhu mitään. Jo se oli aikakin minunkin pärjätä, jatkaa Jorma eikä pysty pidättelemään virnuiluaan, vaikka näkee, että voisi kannattaa hillitä puukonkiertoa haavassa.

Silloin Massa pomppaa pystyyn ja toteaa, että oli isku ja samassa kala iskee uudelleen. Massalla on vapa kädessä ja tunnetusti kala on se jälkeen matkustaja. Massa kelaa kahden kilon kuhan sukkana veneen viereen ja nostaa kalan siimasta veneeseen. Saman tien hän kääntyy Jorman puoleen ja toteaa, näitten kanssa tarvitse ruveta jarruja säätelemään ja odottelemaan. Kelaa veneen viereen ja nostaa veneeseen.

Jorma miettii, että näinkö tässä taas kävi. Sitten hän muistaa, että onneksi pääpiru, Grant, on edelleen nollilla. Grant on niin monet kerrat vetänyt isomman kalan. Ja on muistanut muistuttaa kuinka heikko kalamies Jorma on. Jorma kokee asian suurena vääryytenä, koska hänellä on ollut vain heikko tuuri ja vähemmän käyntikertoja. Muuten hän saisi saman saaliin kuin muutkin.

Kuluu jälleen tunti, ehkä enemmänkin. Jorma on nauttinut lepän lehden vahvuisia siivuja tuomistaan hulivili-juomista ja kieli on päiväkierron vilkkaimmassa asennossa. Tarinaa tulee ja kaverit ovat kuunteluoppilaita. Joka kolmas lause muistuttaa Grantille, mikä hänen tilanteensa on. Jorma ottaa ilon irti tilanteesta, vaikka menettikin johtoaseman Massalle.

Juuri silloin tarttuu jotain tukevaa Grantin vaappuun. Grantilla on tilanteessa vapa kädessä eikä hän kerro vielä mitään kalasta. Kun kala on lähellä venettä, Grant pyytää Massaa ajamaan ja siirtyy veneen perään. Vasta silloin Jorman tajuntaan saapuu tieto nopeasti muuttuvasta tilanteesta. Varma voitto on vaihtumassa tuttuun kolmossijaan. Venekunnan heikoin lenkki - ajatus alkaa kaikua Jorman tajunnassa. Hänen silmänsä sumenevat . Hän nousee määrätietoisesti seisomaan ja mittaa katsellaan kalaa väsyttävää Captain Grantia. Nyt tai ei koskaan komentavat Jorman aivot ja korsolainen kalastusvaramies ryntää täysillä kohti Grantia ja suorittaa tyylipuhtaan taklauksen. Grant tuntee hennon nojauksen kylkeensä ja kysyy, että mitäs Jorma sähläät. Ei voi töniä, kun toinen väsyttää kalaa, Grant jatkaa ja saman tien ottaa nostokoukulla hauen veneeseen. Kala painaa 4 kg ja Jorma putoaa kolmanneksi.

Kalastus jatkuu ja Jorma naukkailee hulivili-juomaa lisää ja selittää jotain. Massa ja Grant eivät pysy kärryillä, mistä on kyse. Jorma pitää hieman taukoa, mutta uistin jatkaa vedessä. Illan aikana saadaan pari kuhaa, mutta järjestys ei muutu.

Seuraavana päivänä Jorma ei muista taklaustaan. Hyvä niin.

Massan kuha

On kolea lokakuiden aamu. Yöpakkasen jäljiltä nurmikko on kuurassa. Korsolainen kalastusaktivisti Massa keräilee kalastustavaroitaan läjään. Samassa hän huomaa Maunon auton valot pihassaan. Uistelupakit kolisevat oven karmeihin, kun Massa säntää ulos. Vene kiinnitetään perään ja auto lähtee kohti Tammisaarta. On alkamassa syksyn ensimmäinen kalastusviikonloppu. Sääennuste lupaa poutaa, mutta valitettavasti kovaa koillistuulta.

Matka venerampille sujuu ongelmitta. Pian molemmat Kuhan pyytelin -veneet ovat vesillä. Massa virnuilee tutkiessaan pakkiaan. Aallokko lyö venettä ja ohjaaminen on hankalaa. Jarrupussi ei riitä myötätuuleen mentäessä ja vastaavasti tyhjäkäynnillä ei pääse vastatuuleen, vaikka jarrupussi on kuivumassa veneen kaiteella. Captain Grant vääntää otsa hiessä rattia. Kalaa tulee heikosti. Captain vaihtaa jokaisella myötätuuliosuudella uistinta. Taktiikka on selvä. Kovemmassa vauhdissa kuha iskee heikommin  ja siima vastaavasti juoksee nopeammin puolalta, jolloin vaihto käy nopeammin. Tulos on kuitenkin sama nolla. Erikokoiset ja väriset Karikot käyvät uintilenkillä, mutta yt-neuvotteluissa tehtävän pitempi hoitaminen kariutuu kerta toisensa jälkeen. Yksikään uistin ei pysty lunastamaan vakituista työpaikkaa.

Sitten tapahtuu. Captain Grant tekee vavalla vetoja uisteelle houkuttaakseen passiivisia kaloja iskemään. Vedon loppuvaiheessa kala iskee terävästi koukkuihin. Captain ehtii seisomaan, kun kuuluu pettynyt karjaisu, "irti". Captain laskee siiman takaisin ja keskittyy ajamaan. Jarrun kurina herättää heti uudelleen ja tällä kertaa pomppaa seisomaan Mauno, jolta lentää sima purkki mereen siinä hässäkässä. Kala on sentään koukuissa, mutta vain hetken irrotakseen Maunon suureksi pettymykseksi. Mauno avaa uuden siman, mutta tällä kertaa jättää tutun "vilken fiiling?" kysymyksen väliin. Fiilinki on sanalla sanoen huono.

Päivä jatkuu samanlaisissa tunnelmissa. Kala näykkii, muttei syö. Kalastusaktivisteista pystyy aistimaan tuskastumisen merkkejä. Maunon simakassi on veneen keulassa Massan viereisellä sivupenkillä. Mauno pyytää kohteliaasti jälleen simapurkkia, mutta Massa ei ole kuulevinaan. Pian Massa kuitenkin reagoi ja heittää koko simakassin Maunon syliin. Massa toteaa, ettei tiedä olevansa palveluhenkilökuntaa aluksessa. Mauno katsoo hetken hitaasti, avaa simapurkin ja ottaa pitkän hörpyn. Keskustelu taukoaa ja miehistö miettii syntyjä syviä.

Massa keskittyy olennaiseen. Vesi on vuodenaikaan nähden hyvin kylmää, alle 10 astetta. Massa katselee puita, jotka huojuvat hervottomina tuulessa. Koillistuuli piiskaa veden pintaa ja naamaa. Massa saa ajatuksen, josko sittenkin. Onko tänä vuonna poikkeuksellisen aikainen talvi tulossa? Voisiko vilkkaiden uistinten sijaan sittenkin olla jo Orkkiksella mahdollisuus. Hieman salakavalasti mies vaihtaa vapaansa silakka-Orkkiksen keltaisella selkävärityksellä. Captainilla on täysi työ pitää vene kurssissa ja Mauno keskittyy whatsapp-osastolle. Kuin varkain Massa ujuttaa uistimen takaisin veteen ja odotus alkaa.

Vain pieni hetki ehtii kulua, kun jarrun ääni herättää passiivisen miehistön. Captain pyytää hätäisesti tuuraajaa ruoriin ja alkaa kelaamaan saalistaan lähemmäksi. Kala tuntuu isolta eikä suostu tulemaan yhtään lähemmäksi. Pysyy kuitenkin tällä kertaa kiinni. Valitettavasti vain hetken pidempään kuin aikaisempi tärppi. Kala irtoaa vedosta jälleen ja Grant polkee kiukuissaan veneen lattiaa.

Kuluu vain muutama sekunti ja jälleen jarrun ääni saa miehistön hereille. Massa rempaisee vavan telineestä ja suorittaa keskiraskaan vastaiskun. Sen voimasta puolentoista kilon hauki kimpoaisi pintaan ja lentäisi veneen yli vastaavan matkan toiselle puolelle. Kala on tällä kertaa kuitenkin niin iso, että jää pinnan alle. Massa kiristää hammasta ja jarrua yhtä aikaa ja pyrkii kelaamaan kalaparan ennätysvauhdilla veneen viereen. Se ei kuitenkaan onnistu. Kala taistelee armottomasti. Massa kiristää jarrua edelleen ja irvistää samalla kun jatkaa kelaamista. Kala vetää vimmatusti ja siima on lujilla. Captain ohjaa venettä kohti tuulen suojaa niemen kärjen taakse. Jarrupussi on ylhäällä ja tuulen puhuri antaa veneelle kyytiä. Captain tajuaa Massan jarrun ja hermon kireyden ja koettaa jarruttaa moottorilla. Siima kestää. Saaren kärki tarjoaa venekunnalle suojaa ja tehtävä helpottuu heti, kun aallokko rauhoittuu. Massa kelaa päättäväisesti kalaa veneen viereen. Se joko tulee tai sitten siima katkeaa, Massa toteaa. Kalastus on periaatteessa voimalaji.

Mauno nousee seisomaan ja tarttuu haaviin. Massa saa viimein kalan veneen viereen. Suuri kuha, kuuluu yhdestä suusta. Mauno työntää haavin veteen ja Massa laskee väsyneen kuhan pussiin. Venekunta urahtaa perinteellisen ison kalan pyydystämiseen liittyvän äänenavauksen. Kala saadaan pian puntariin ja Massan kuhaennätys kohentuu lukemiin 4,5 kg.

Captain Grant katsoo kalaa alahuuli vapisten. Olikohan tuo kiinni ensin minun koukuissa, hän miettii ääneen. Kysymykseen ei saada vastausta, toteaa Massa. Kuha puree vielä iltapäivällä useamman kerran, mutta Massa voittaa päivän suurimman kalan kilpailun. 

Taustana tositarinalle, että talvi tosiaan tuli viime syksynä (syksy 2016) poikkeuksellisen aikaisin ja lokakuun loppupuolen mökkireissu oli kunnon olosuhteissa syksyn ensimmäinen ja viimeinen. Normaalisti uistelukausi jatkuu keskimäärin joulun tuntumaan saakka.

Karim ja kevät

Kevätaurinko lämmittää Karimin puutarhaa talven jälkeen sillä teholla, että Karimin silmäkulmassa kiiltelee jotain. Karim kokee voimakkaasti, että kevät on ihmisen parasta aikaa. Taas on yksi talvi taitettu ja huomenna suuntana olisi tarunhohtoinen Tammisaari ja kauden kalastusavaus. Karim imaisee sikariaan päättäväisesti ja tupsauttaa ilmoille savupilven, jollaiselle olisi käyttöä Suomen puolustusvoimille perääntymisvaiheessa. Karim sulkee silmänsä tyytyväisenä ja haaveilee vielä hetken tulevista suurkaloista ennen kuin poistuu pakkaamaan tavaroitaan. Karim muistaa, kuinka hän aikanaan oli appiukkonsa kanssa kalastelemassa Faster-veneellä samoilla vesillä. He olivat juuri saapuneet pakolaisina Alepposta eivätkä tunteneet juuri ketään. Tammisaaren vesillä kohdattu Kuhan pyytelin -porukka otti heidät välittömästi mukaan tiimiinsä ja siitä lähtien Karim on kotiutunut rankasti.

Aamulla Kuhan pyytelin -venekunnat ovat matkalla Tammisaareen. Viestien vaihto on kiivasta ja kaverin psyykkeeseen pyritään vaikuttamaan kaikin keinoin, jotta henkinen kantti pettäisi mahdollisimman nopeasti, jos kala ei heti pure uistinta. Mutta mikään ei järkytä Karimia, joka myhäilee rauhallisena. Muut ottavat mitä saavat, minä vedän vonkaleet, Karim miettii ja pohtii jo valmiiksi päivän strategiaa. Ensin on syytä lähteä perinteellisillä liikkeelle ja pienentää vaapun kokoa ja nostaa pinnemmaksi, jos jarrut eivät laula. Ammattimies ei liiemmin kerro ajatuksistaan muille.

Veneet putoavat tuttuun tapaan trailereilta ja siirtymä ottialueelle alkaa. Pienimuotoista kilvanajoakin on havaittavissa, mutta kumpikaan kapteeneista ei riko nopeusrajoituksia nimeksikään. Pian uisteet ovat vedessä ja vetouistelupäivä on valmis alkamaan. Riemun kiljahdukset vaihtuvat nopeasti nikotteluun, kun mitään ei ole tarjolla. Tyhjää tonttia on silmänkantamattomiin eikä luotaimessa näy muuta kuin pohja. Varmaksi luultu kalaimurointi on peruutettu.

Karim ehdottaa kapteeni Thomakselle siirtymistä Geisha-lahdelle. Thomas empii, mutta suostuu. Sama kai tuo, missä ollaan, kun kala ei syö. Captain Grant rekisteröi toisessa veneessä Yamarin-veneen poistumisen alueelta, mutta on vain lähinnä tyytyväinen. Paras alue voi alkaa antamaan kalaa yhdellä kellonlyömällä, vaikka luotaimessa ei mitään näkyisi. Jos ovat pinnemmassa, väistävät moottoria eivätkä näy luotaimen näytöllä.

Yamarin Team on porhaltanut samaan aikaan Geisha-lahdelle. Karim nuuhkii ilmaa. Selvästi kevään tuoksu ja lämmin eteläinen ilmavirtaus. Aurinko lämmittää kasvoja mukavasti. Kokenut kalamies tietää, että nyt tai ei koskaan, pienempää vaappua pintaan. Pintavesi on lämpimin paikka kalalle ja siellähän ne varmasti ovat.

Karim asettaa vaapun veteen ja laskee normaalin siimamäärän. Hän miettii hetken ja laskee vielä kymmenisen metriä ekstrasiimaa.

Säteilyaurinkoa pintavedessä ottamassa oleva hauki näkee vaapun eikä epäröi. Haukkaa palan miettimättä sen enempää. Karim pomppaa pystyyn kuin mäkihyppääjä hyppyrin nokalla ja tarttuu vapaansa. Mairea hymy suupielessä hän arvioi kalaa muulle venekunnalle. Hauki, selvät potkut, mutta iso! hän huutaa ensi tuntumasta. Kippari Thomas istuu hiljaa. Miksi juuri Karim? hän miettii mielessään. Miksen minä? hän jatkaa ruoskimistaan.

Karim jatkaa väsyttämistä ja kommentoi kuuluvalla äänellä tilannetta. Nyt on iso, hän kuuluttaa niin, ettei asia jää epäselväksi. Thomas hoputtaa hieman, että mitä tehdään, eihän tässä nyt koko päivää yhden kalan kanssa tupeloida. Mutta Karim ei saa kalaa näkyviin. Kuluu 5 minuuttia lisää ja tunnelma on kaksijakoinen. Karim jatkaa onnesta soikeana hieman jalat tutisten. Thomas tuijottaa horisonttiin. Renny odottaa apeana haavin kanssa omaa vuoroaan.  Sitten kala osoittaa antautumisen merkkejä ja Karim saa katsekontaktin siihen. Jätti, ainakin kymppi, hän karjaisee. Ilo on ylimmillään, kun hauki tekee viimeisen rynnistyksen. Pienen vaapun pieni takakoukku taipuu, oikenee ja hauki rempaisee itsensä irti. Hölmistyneenä se jää hetkeksi pintaan. Hauki ja Karim tuijottavat toisiaan sekunnin verran, kunnes hauki katoaa syvyyksiin. Karim putoaa penkille istumaan tyhjä katse silmissään. Muutaman minuutin kuluttua hän ottaa vaapun käteensä ja huomaa oienneen koukun. Voi perskules, hän manaa, mutta tyytyy kohtaloonsa. Miehistö koettaa vielä hetken saada kalaa iskemään uudestaan, mutta sitten päätetään siirtyä muualle.

Pari tuntia kuluu ja sitten kilahtaa whatsapp-viesti. Karim avaa varovasti viestin, koska tietää mitä se tarkoittaa, kun kalassa ollaan. Hyvin todennäköisesti toinen venekunta on saanut kalan. Karimin alaleuka putoaa navan korkeudelle, kun hän näkee Captain Grantin valtava hauki sylissään leveä hymy naamalla. Hauen paino 10,8 kg, on kirjattuna viestissä. Karim hieraisee silmiään. Kuvan tausta näyttää tutulta. Ovatko he tosiaan Geisha-lahdella. Minun kala, jysähtää Karimin päähän kuin halolla lyötynä. Grantsi otti minun hauen, ei voi olla totta, Karim vaikeroi. Karim ei kysy viestillä, mistä tuli, se selviää illalla. Karim tietää, että se oli sama kala.

Illalla Captain kertaa tapahtumia ja Karim katsoo tilannetta lasittunein silmin. Kala on iskenyt samalta paikalta, jossa Karim menetti saaliinsa. Karim kelaa mielessään, että seuraavalla kerralla tilanne voi olla toisin päin, you never know. Ammattimies tietää, että onni täällä vaihtelee, mutta Ahti kyllä muistelee, aika ajoin. 

Renny ja meri

Sumuinen aamu Tammisaaressa. Kuhan pyytelin –kalakerho on majoittunut tutulle mökille ja hyvien yöunien jälkeen ryhmä pitää aamupalaveria venerannassa. Kaikki on kohdallaan sään puolesta ja kalastajat ovat odotusta pullollaan. Yamarin-veneen selkokielinen kapteeni komentaa joukkueensa veneeseen ja Buster –miehistö hiipii myös omaan alukseensa. Venekunnat toivottavat ystävällisesti kalaonnea toisilleen ja matka apajille alkaa.

Veneet ajavat sulassa sovussa muutaman kilometrin ja sitten on aika laskea uistimet. Yamarin-veneessä kastijako on selkeä. Tämän vuoksi ilman sananvaihtoa aliperämies Renny siirtyy ohjaamaan, kun kapteeni McLeskelä sekä ylimatruusi Karim sinkoutuvat kuin tykinsuusta peräkannelle laskemaan uistimiaan. Renny ei ole saanut saalista aikoihin. Nollapäiviä on mittarissa niin pitkä jono, että Rennyä alkaa heikottamaan. On parempi juoda tilkka simaa kuin jäädä murehtimaan, tuumii Renny apeana.

Takakannella kapteeni McLeskelä on saanut uistimensa takilaan kiinni ja huutaa hyttiin ”aktivoi kaikki”. Renny painaa nappuloita ja takila sukeltaa syvyyksiin. McLeskelä hykertelee tyytyväisenä.

Buster –veneessä on tilanne heti päällä, tuplatärppi on tosiasia ja Massa ja Grant väsyttävät yhtä aikaa. Ensin veneen vierelle porhaltaa Massan kala. Massan motto on että voima on paras väsyttäjä. Siimoiksi valitaan sellaiset, jotka kestävät pikaväsytystaktiikan ja kala otetaan nopeasti vedestä. Joskus siima on katkennut silti. Pian myös Grantin kala on veneessä. Massan kala painaa 2,8 kg ja Grantin 2,5 kg. Molemmat ovat kuhia ja molemmat välivedestä. Loistava päivän avaus. Koska tänään ei ole keskinäistä kisaa, päätetään yhdessä, ettei saalisilmoituksia toiseen veneeseen tehdä.

Yamarin –veneessä aliperämies Renny on saanut luvan laskea uisteensa. Vaikka kapteeni oli hetkeä aikaisemmin kertonut pohjassa olevan isoja kaloja, Renny ei jaksa alkaa säätämään painoilla tai takilalla. Hän laskee Karikkonsa suoralla vedolla normaalilla siimapituudella. Suuri kuha on kiertänyt häntä ja tiedossa on, että Buster –team tekee usein juuri Karikolla hyviä kuhatuloksia. Hän palaa hyttiin ja avaa toisen siman. Juoma ei maistu ja Renny vaipuu unen ja valveen välimaastoon. Hän muistaa nuoruusvuodet ja hauen heittokalastuksen. Hän oli ollut selkeästi kokemattomin porukasta, mutta valtava itseluottamus ja uskomaton kalaonni olivat yhdistelmä, jotka tekivät hänestä silloin legendan ja lähes voittamattoman kalastajan. Rennyn mieleen palautuu hetki, kun hän veti veneeseen 11,8 kg hauen, kun vain yksi muu jäsen oli niukasti ylittänyt 10 kg maagisen rajan. Hän muistaa sen tunteen ja voiman. Hän muistaa, kuinka hänellä oli tunne, että kaikki on mahdollista. Vuosien myötä kalakerho oli siirtynyt vetouisteluun. Ikä oli tehnyt tehtävänsä ja helppous vienyt voiton kalaporukassa. Samaan aikaan Rennyn saalismäärät olivat pudonneet suhteessa muuhun ryhmään. Ehkä juuri saalismäärien romahtaminen oli osa syy siihen, että Renny oli alkanut tramatisoimaan tärppejään. Väsytys saattoi kestää puoli tuntia ja sitten nostettiin haaviin kolmen kilon vonkale.

Yamarin –veneen kapteeni ja ylimatruusi vetävät muutamia pieniä haukia autuaan tietämättä siitä, että Buster-veneessä reilun kilometrin päässä on teurastus käynnissä. Kaikilla kolmella tukevasti saalista ja Maunolla suurin jo 3,3 kg. Renny nuokkuu co-driverin paikalla ja on alistunut kohtaloonsa, no fish today. Silloin tärähtää. Renny ei tunnista tai paremminkin ei enää muista jarrunsa ääntä ja jatkaa torkkumistaan. Ylimatruusi Karim nappaa vavan ja antaa vastaiskun. Samalla hän huikkaa kajuuttaan ja kysyy jaksaisiko Renny tulla väsyttämään, tuntuu kookkaalta. Renny säpsähtää, minunko vapa. Renny saa vapansa käteen ja tuntee heti, että nyt on iso. Kala ei potki, siellä on iso kuha tai jättihauki.

Kapteeni McLeskelä katsoo aliperämiehen väsytystä hetken. Hän miettii mielessään, että taas sama laulu. Alkaa pitkä ja uuvuttava vapaapaini kalan kanssa ja lopulta nostetaan sintti veneeseen ja ihmetellään yhdessä, että miten se vetikin niin kovaa. Nyt tämä leikki saa loppua. Uistelu jatkuu ja Renny saa temuta kalansa kanssa vaikka aamunkoittoon.

Rennyn ilme vakavoituu asteittain. Kala ei anna piiruakaan periksi. Kala ei vedä, mutta ei myöskään tule pumppaamallakaan yhtään lähemmäs. Aikaa kuluu lisää ainakin 15 minuuttia ja Renny päättää pyytää kapteenia hidastamaan vauhtia ja kaartamaan voimakkaasti saadakseen kalan lähemmäksi venettä. McLeskelä jatkaa ohjaamista sanomatta sanaakaan. Hän tietää että kala olisi jo veneessä etenkin, jos kammessa olisi Massa. Ylimatruusi Karim katsoo tilannetta vierestä ja toteaa vaiteliaana siellä olevan hauki, joka on poikittain kiinni. Renny tuntee kalan painon ja pyytää kiivaammin hiljentämään veneen vauhtia. Kapteeni on nähnyt saman tilanteen useasti eikä reagoi pyyntöön.

Renny pyytää vielä kerran apua kalan ylös saamiseksi, mutta turhaan. Koska apua ei tule, ovat vaihtoehdot vähissä. Hän on saanut suuria haukia ennenkin eikä tämä ole välttämättä ennätyshauki. Siispä jarru tiukemmalle ja vetämään. Renny kiristää jarrua hieman, mutta sillä ei ole vaikutusta. Jarru luistaa edelleen Rennyn pumpatessa kalaa lähemmäs. Aliperämies kiristää vielä jarrua, tällä kerralla vielä edellistä enemmän. Ylimatruusi Karim ja kapteeni McLeskelä kannustavat Rennyä kelaamaan kalan ylös näytille. Hikipisarat valuvat Rennyn otsalla, kun kala alkaa sentti sentiltä antautumaan. Rennyn ilme kirkastuu. Homma taitaa toimia. Renny on saanut jo lähes puolet siimasta sisään, kun kalaa alkaa vetää suoraan alaspäin edelleen ilman suurempia potkuja. Renny miettii hetken antaisiko hieman periksi, mutta päättää jatkaa painostamista. Samassa koukku repeytyy irti kalan leuasta ja Renny tuntee kuitusiiman välityksellä Karikon iloisen uinnin. Hän sanoo tunteettomalla äänellä ”IRTI”. Syvä hiljaisuus valtaa veneen. Kukaan ei sano sanaakaan. Siinä hetkessä niille ei ole tilaa. Renny asettaa vapansa telineeseen ja jää takakannelle seisomaan. Mitään ei ole tehtävissä. Se oli siinä. Yamarin –veneen päivän saalis paranee vielä parilla pikkuhauella, mutta kuhat jäävät saamatta.

Illalla venekunnat saapuvat majapaikkaan. Buster-team raahaa 7 isoa kuhaa majapaikkaan. Päivän juttu oli Karikko, välivesi ja ärsytysvedot uisteelle. Buster –kolmikko ilakoi saalistaan ja kehuu venettään. Yamarin –kolmikko toteaa että tällä kertaa näin. Allapäin Renny istuu odottamaan saunaan pääsyä. Hän kelaa vielä mielessään kaikkea nähtyä ja kuultua, kunnes tajuntaan tärähtää yhtälö Karikko, välivesi, kuha. Hänen kalansa käyttäytyi kuin suuri kuha. Se oli kuha! karjaisee Renny mielessään. Se oli elämäni kuha! Vakain askelin Renny kävelee keittiöön ja ottaa juomalasillisen marjamehua ja heittää sen huiviin kerralla. Renny palaa takaisin nojatuoliin ja tuntee kuinka marjamehu helpottaa oloa. Aliperämies hakee sisältään tunnetta, jonka hän muisti päivällä veneessä. Se oli se tunne, kun nuori Renny pystyi mihin tahansa. Renny vannoo mielessään, että vielä minä sen nappaan sieltä. Tätä ei ole katsottu vielä loppuun.

Kuhan pyytelin -kalakerho uistelukisassa

Aamu on ihana ja kaverukset täynnä jännitystä. On yhdessä tuumin pitkän harkinnan jälkeen päätetty lähteä mukaan oikeaan uistelukisaan. Kalaa kun on välillä tullut ja itseluottamus kohonnut koko ryhmällä, niin suorastaan pakottava tarvehan siinä hetero-kalastajalle kehittyy verrata sitä osaamista sitten muihin kalamiehiin.

Matka Tappajahauki-uistelukilpailuun on alkamassa. Veneet kiinnitetään huolella vetoautoihin ja miehistöt nousevat kyytiin. Yamarin-veneessä kilpailevat kapteeni Thomas McLeskelä, varakapteeni Jusa sekä ylimatruusi Renny ja Buster-veneessä Captain Grant, Massa-Masa sekä joka paikan Jorma. Matka etenee jouhevasti kunnes miehistöt päättävät kurvata Neste-huoltoasemalle kahville. Yamarin-veneessä on tarpeeksi menovettä, mutta varakapteeni Jusa päättää silti tarjota tankkiin 20 litraa tuoretta polttoainetta. Muu miehistö kantaa kaupasta saunaoluita kassahihnalle, johon myös jäävät. Kello ei ole vielä yhdeksää. Voi pahus sentään, toteaa apea Thomas McLeskelä, mutta nielee kiukkunsa.

Matka jatkuu iloisin mielin ja pian ryhmä saapuu kilpailualueelle. Veneet suorastaan kimpoavat veteen ja kapteenit ottavat suuntiman lähellä sijaitsevan majoitusliikkeen rantalaituriin. Huoneet järjestyvät nopeasti ja miehistöt ovat valmiina kalastuskisaan.  Majoitusliikkeeltä on tilattu yöpymisen lisäksi eväät kilpailuun. Lähtötohinassa Buster-veneen miehistö unohtaa kisaeväät rantalaiturille. Koska kisassa ei ole lupa mennä rantaan, järjestäjän vene käy hakemassa eväitä. Niitä ei enää siellä ole. Tappiona tilanteesta kahvipullot, jotka myöhemmin maksetaan majoitusliikkeen ylläpitäjälle. No, mitäpä tuosta, ilmoittaa Captain Grant ja komentaa miehistöä vaihtamaan uistimia, kun kala ei tunnu innostuvan vedessä olevista.

Kisaa jatkuu kiihkeänä ja Yamarin-vene kulkee kuin viimeistä päivää todella kauas lähtöalueelta. Kone tyhjä käynnille ja uisteet perään, huutaa kapteeni Thomas McLeskelä. Saman tien kone alkaa köhiä ja sammuu kokonaan. Varakapteeni Jusa toteaa apeana, että voi hitsi. Kaverit kysyvät lupaa järjestäjältä korjaushommiin ja rantautumiseen. McLeskelä tivaa Jusalta, että mitä polttoainetta tankkasit aamulla. Kaikki merkit viittaavat väärään polttoaineeseen. Jusa on aamulla tankannut dieseliä tankkiin. Kaverukset hakevat huoltoasemalta 10 litran muovikanisterillinen bensaa ja katkaisevat bensaletkun poikki ja työntävät sen kanisteriin ja taas Yamarin liitää kuin viimeistä päivää. Mitäpä tuosta, ainahan kaikkea sattuu, kuittaa aina iloinen McLeskelä. Aikatappio pari tuntia.

Buster-veneessä sen sijaan alkaa tapahtua. Jättimäisen iso kala iskee Massan uistimeen. Grantilta lainassa oleva kela ei suostu antamaan siimaa kalalle. Massa joustaa minkä käsillään pystyy, mutta päättäväinen kala vetää siiman poikki. Massa ei sano sanaakaan. Rauhallisesti hän irroittaa kelan vavasta ja pudottaa sen reunan yli. Kela puhkaisee veden pinnan plumps-äänen kera ja Abu7 aloittaa sukelluksen syvyyksiin. Myöhemmin selviää, että Massa koetti löysentää jarrua kelan päässä olevasta keskittämismutterista. No, sattuuhan tuota, kuittaa puolestaan Captain Grant, jolle kelan menetys tuntuu keskiraskaalta kokemukselta. Kalakisa jatkuu ilman tärppejä ja myös päättyy nollatulokseen. Captain Grant näkee tilanteen positiivisena, koska punnitukseen on pitkä jono eikä sinne tarvitse viedä tyhjää pussia.

Illalla päätetään yhdessä tuumin lähteä Valkeakoskelle illan viettoon. Taksi vie örisevän ryhmän suosittuun soittoruokalaan. Ilta sujuu leppoisasti. Pääosa ryhmästä lähtee takaisin rantamotellille jo ajoissa. Thomas McLeskelä päättää siemailla vielä yhden oluen. Kaverukset ovat motellilla vielä hereillä, kun Thomas McLeskelä karauttaa omalla taksilla paikalle. Grant kysyy ohi mennen sisään astuvalta kipparilta, että missäs sinun takkisi on. Thomas ei hätkähdä ollenkaan, toteaa tottuneesti, että olisiko jäänyt ravintolaan. Haetaan aamulla, hän jatkaa levollisesti. Sattuuhan näitä, viheltelee McLeskelä huolettomasti.

Sunnuntai-aamu valkeneekin aika nopeasti. Grant on ottanut illalla varovasti oluita, joten ajokunnossa ei ole puutteita. Aamupalan jälkeen päätetään lähteä nostamaan veneitä heti. Pieni hidaste edessä on McLeskelän auto, joka estää Grantin ja yhden muun motelliasukkaan auton pääsyn pois motellin pihasta. Hetken avaimiaan etsittyään Thomas toteaa, että auton avaimetkin ovat takin taskussa, joka jäi ravintolaan. Ja kas kummaa kukaan ei muista, missä ravintolassa on iltaa vietetty. Siitä kuitenkin selvitään, kun ravintolakuitti löytyy Captain Grantin taskusta. Soitto soittoruokalaan ja kaikki järjestyisi pian. Vaan kun ei järjestykään. Vastaaja kertoo, että paikka aukeaisi vasta maanantaina illalla seuraavan kerran. Hieman harmistunut ryhmä onnistuu kuitenkin saada omistajan tiedot netistä. Omistaja on 150 km päässä, mutta lupaa iltapäivällä tulla paikalle. Edessä olisi kuuden tunnin odotus motellilla. Samaan aikaan ylimatruusi Renny pukee omaa takkiaan päälle aikoen lähteä jaloittelemaan. No, eihän sekään ole oma, vaan ihan jonkun muun. Vaihtunut ravintolassa.

Grant tuskastuu siinä vaiheessa ja ajaa motellin pihasta pusikoiden ja kivikoiden läpi alas parkkipaikalle. Rinne oli niin jyrkkä, että etuspoilerin alareuna raapii asfalttia, kun auto taittuu rinteestä tasaiselle maalle. Homma on kuitenkin hallussa ja veneen nosto pääsee käyntiin. Iltapäivällä vielä heitetään Yamarin-joukkue odottamaan takkejaan Valkeakoskelle, mutta homma ei vielä ihan ole maalissa.

Ylimatruusi Rennyn auto on ollut parkissa Korsossa Yamarin-veneen viikkosäilytysalueella. Kun Yamarin-ryhmä saapuu viimeinkin Vantaalle ja kalareissu on saatu lähes päätökseen sunnuntai-iltana klo 20 aikoihin, Renny siirtyy omaan autoonsa ja miettii hetken pitkäksi venähtänyttä reissua. No sattuuhan näitä, Renny miettii ja laittaa vaihteen valitsimen peruutusvaihteelle. Auto nytkähtää liikkeelle ja tärähtää saman tien parkkipaikan reunalla olevaan lipputankoon. Focuksen perä saa raskaan osuman ja takapuskuri putoaa toiselta reunalta pois kiinnityksistään. Renny nousee katse lasittuneena autostaan ja toteaa tilanteen. Koska muuhun ei ole mahdollisuutta, toteaa Renny mielessään, että sattuuhan näitä.

Kalastaminen kannattaa aina ja kalastuskisoihin on suorastaan pakko osallistua.

Tämä kertomus on käytännössä sanasta sanaan totta. Tarinassa ei ole keksittyä tai lisättyä osuutta, niitä ei tällä reissulla tarvittu. Kyseinen reissu Tappajahauki-uisteluun tehtiin noin vuonna 2013.

Keijo ja Aimo, kalakaverit

Sateinen lokakuinen aamu Vantaalla. Keijo herää kellonsoittoon ja mieli masentuu saman tien. Taas on edessä yksi turha aamu muiden joukossa ja pakko lähteä rassaamaan viemäreitä ja vessanpyttyjä. Yli 30 vuotta putkimiehenä toiminut Keijo ei ole ollut tyytyväinen urakehitykseensä. Hän aloitti uransa putkimiehenä, jossa tehtävässä hän toimii edelleen. Keijo oli toivonut uraltaan paljon enemmän. Kaikki haaveet eivät aina toteudu. Keijon silmäkulmat kostuvat. Samassa Keijon alitajuntaan tärähtää kuin salama kirkkaalta taivaalta, että tänään onkin lauantai ja kello herättää kalareissulle. Keijo istuu hetken sängyn reunalla ja keskittyy. Kalansaalista on välillä tullutkin, mutta Keijo tähtää korkeammalle. Keijo siirtyy wc:n puolelle harjaa hampaansa. Tehtävä sujuu helposti johtuen Keijon synnynnäisestä hampaiden asennosta.

Samaan aikaan herättää myös toinen kello. Puutyönopettaja Aimo säpsähtää jalkeille ja ryntää kahvinkeittoon. Kahvipullo on valmiina odottamassa tiskipöydällä ja retkieväät pakattuna jääkaapissa. Aimo katsoo ikkunasta ulos ja miettii mielessään, että nyt on kalakeli kohdillaan. Aimo kampaa pitkän vaalean tukkansa ja sukii partansa juhlakuntoon. Kaikki on valmista. Sitten vain portille odottamaan Keijoa.

************

Kuhan pyytelin –kalastuskerhon kaverit nukkuvat samaan aikaan kuin pienet lapset syvää unta Tammisaarelaisessa vuokramökissä, joka on käynyt heille tutuksi vuosien varrella. Buster –veneen perämiehen Maunon kitarisat ovat keskiraskaan kuorsauksen seurauksena parkkeeranneet osapuilleen hänen nenänsä korkeudelle suun yläpuolelle. Siinä ne pärisevät rytmikkäästi antaen turvallisen tunnelman kalakavereiden yöunille.

************

Ajovalot vilkkuvat kadun päässä ja Aimo tietää, että Keijo on tulossa. Aimo vetää perässään heidän kimppavenettään, joka hankittiin varta vasten moottorivetouistelua varten. Buster L –vene oli ollut molempien haave. Aimo pomppaa kyytiin sanomatta sanaakaan. Ilmassa on odotusta ja sähköä. Kirkkonummen kohdalla Keijo toteaa: ”Ne kaverit on ylimielisiä paskiaisia!”. Aimo istuu hiljaa eikä vastaa. Inkoon jälkeen Aimo sanoo hiljaa: ”Ei välttämättä”. Keijo tulistuu, mutta ei sano mitään.

************

Vuokramökillä Kuhan pyytelin –kerhon aamuvirkku Massa on laittanut kahvit porisemaan. Keittiöstä kuuluu tuttu puheen sorina. Muut nukkuvat vielä hetken. Ensimmäisenä loppuryhmästä herää Karim. Karim muistaa samassa että eihän Massa tarvitse keskustelukumppania ja jättää Massan juttelemaan keittiöön. Pian savu pöllyää pikkusikarista terassilla. Eikä aikaakaan kun koko ryhmä on jalkeilla ja kerrataan eilispäivän saaliit ja parhaat sattumukset. Ryhmä on tullut jo torstaina ja vielä olisi kaksi päivää aikaa kalastaa.

*************

Keijo ja Aimo ovat saaneet veneensä vesille ja varusteita viritellään. ”Minä en halua vaikuttaa sinun mielipiteeseesi”, Keijo aloittaa. Aimo ei nosta katsettaan vaan tekee hartaasti uutta solmua perukkeelle. Keijo pitää pitkän tauon ja toteaa vakaalla rintaäänellä: ”Se vaan on niin, että se on Suomen ketkuin kalaporukka”. Aimo ei suoraan niele Keijon väitettä ja vaikenee.

*************

Buster-veneessä Captain Grant jyräyttää Mercuryn tulille ja matka apajille alkaa. Perämies Mauno nappaa hörpyn simaa ja kysyy tapansa mukaan: ”Vilken fiiling?” Massa istuu veneen etuosassa korkeaselkänojaisessa taittotuolissaan ja tutkii kalapakkejaan. Myös Thomas McLeskelän luotsaama Yamarin –joukkue on saanut lähtöluvan satamasta. Pian molemmat veneet kyntävät saalisalueita uistimet perässä. Ensimmäisen kuhan nappaa tällä kertaa pohjaa pitkin Tail Danceriaan uittanut syyrialaistaustainen Karim. Pikkuhiljaa kalaa alkaa tarttua myös muiden uistimiin.

************

Puolen päivän aikaan Aimon ja Keijon veneessä sen sijaan on ollut hiljaista. Aimo kysyy Keijon mielipidettä, jos hän alkaisi sorvaamaan vaappu-aihioita itse, kun puutyöluokassa on hyvät laitteet. Keijo vastaa ilme värähtämättä: ”Tottakai voit sorvata vaappurunkoja, mutta parempi että työnnät ne saman tien selkäsi alla olevaan aukkoon”. Aimon ammattiylpeyttä kolhaistaan pahemman kerran ja hänen poskensa valahtavat alas. Keijo jatkaa: ”Tiedämme mitä uistimia kilpailijamme käyttävät, mutta meillä ne eivät toimi. Kannattaa alkaa keksimään oikein ruutia uudelleen, hä?” Aimon silmissä sumenee. Hän pidättelee itkua kurkussaan. Kaverukset saapuvat ahtaan salmen jälkeen pienelle meren selälle. ”Ei”, huutaa Keijo. Aimo luulee että Keijolta putoaa vapa kädestä, mutta huomaa samaan aikaan sekä Busterin että Yamarinin suoraan heidän ajolinjallaan. Aimo kysyy ujosti: ”Pitäisikö mennä muualle?” Keijo tulistuu uudelleen: ”No, ei p..rkele mennä. Mistä sinä tiedät onko nämäkään saaneet mitään”. Yhdessä päätetään mennä kysymään.

***********

Yamarin –veneen kapteeni McLeskelä huomaa kilpailevan venekunnan ja tähystää kiikareilla. Hammasrivistön perusteella näyttäisi oleva Aimon ja Keijon vene, hän tuumii itsekseen. McLeskelä tietää että Aimo ja Keijo eivät ole kaikkein nokkelimpia kalamiehiä, mutta kaikki saavat kalastaa niin kuin haluavat, tietenkin. Samaan aikaan kela narahtaa ja Karim alkaa kiskomaan niska hiessä kalaa, joka kuitenkin on päättänyt ainakin hetken vielä viivyttää vääjäämätön loppuaan. Karim säätää jarruaan vielä kertaalleen ja valmistautuu nostamaan kalan vedestä. Lopulta kala tulee pintaan ja kuuluu huuto, jättikuha! Matruusi Renny tarttuu tottuneesti haaviin ja levittää sen uimaan veneen perän tasalle. Miehellä on kokemusta haavaamisesta enemmän kuin kenelläkään muulla tässä ryhmässä. Erityiset uroteot asemoituvat vuoden 1996 Tappajahaukiuisteluun, jonka perusteella miehen haavaamistarinoista on tehty jopa lauluja. Karim taistelee kalan haavin etupuolelle ja laskee kalan tottuneesti haaviin. Juuri oikea-aikaisesti Renny ponnistaa haavin ylös ja kala on satimessa. Miehet päästävät koko joukun alkukantaisia urahduksia. Kalaporukka hätkähtää itsekin hieman primitiivistä reaktiotaan, mutta kai se sallitaan, onhan kyseessä iso kuha. Kala saadaan puntariin ja vaaka kertoo armottoman totuuden. Karim on napannut 4,25 kg kuhan. Se on päivä paras saalis tähän mennessä.

**********

Keijo ja Aimo näkevät koko tilanteen ja kuulevat urahdukset veneeseensä. Enää ei ole tarvetta mennä kysymään, onko kalaa tullut. Keijo katsoo Aimoa syyttävästi. Aimo katsoo veneen lattiaa. Hiljaisuus jatkuu tovin, kunnes Keijo kysyy: ”Olinko minä oikeassa? Enkö minä sanonut millaisia ketkuja nämä Kuhan pyydystelin vai  mikä tämä lapsellinen nimi nyt onkaan, mutta kuitenkin nämä sällit, enkö minä sanonut?” Aimo on hiljaa pitkään ja nyökkää: ”Kyllä sinä sanoit, mutta en halunnut uskoa”. Keijo innostuu lisää: ”Kai sinä ymmärrät että ei se ole suuri ongelma, jos saa kalan, mutta tuo että tahallaan ärsyttävät muita karjahduksillaan, niin se paljastaa, mitä nämä ovat miehiään”. Kaverit istuvat jonkin aikaa hiljaa ja vene jatkaa kulkuaan. Buster –veneestä Massa nostaa kättä, mutta Keijo ja Aimo eivät nosta katsettaan. Jatkavat ohi tuijottaen edessä olevaa väylämerkkiä. Mitään sanomatta he nostavat uisteet ja aloittavat matkan kohti nostoramppia. Kotimatkalla Karjaan ABC huoltoasemalla molemmat kokeilevat 10 eurolla Kulta-Jaskaa. Kumpikaan ei voita. Merellä oli päätetty, että ei enää ikinä kalaan. Asenteet ovat muuttuneet kotimatkalla ja sovitaan, että soitellaan loppuviikolla.

Mitä tästä opimme. Emme mitään. Huono tuuri lienee perinnöllistä.

Trubaduuri Nääslund ja merten palokärjet

Onnibussi pysähtyy Tammisaaren alueella pysäkille. Matkustaja poistuu kyydistä. Kevätauringon kuivattama hiekka pöllyää, kun bussi jatkaa matkaansa. Pölyn seasta kuoriutuu esiin mies ja kitaralaukku. Pispalalainen trubaduuri Jarmo Nääslund katselee pölyn seasta, onko jatkoyhteys kunnossa. Nopea katsaus pysäkille vahvistaa epäilyn. Ei ole. Tottuneesti Nääslund kaivaa matkapuhelimen ja tilaa taksin.

Samaan aikaan Kuhan pyytelin -kerhon Buster-miehistö Captain Grantin johdolla uistelee tutuilla merialueilla. Tuttuun tapaan Mauno avaa uuden simapurkin ja kyselee ehkä hieman yllättäen "vilken fiiling?". Massa ja Captain tuijottavat horisonttiin eivätkä vastaa.

Toistaalla kuuluu kummia. Entinen paikallisen kalastuksenhoitoyhdistyksen palveluksessa ollut, kalastuksen valvojana täysin epäonnistunut Hytönen on toteuttamassa nuoruuden haaveensa. Hytönen on päättänyt opiskella merivartijaksi. Hän aloittaa tänään työharjoittelujakson merivartiostossa. Iso vene odottaa Hytösen sisään marssia.

Taksi tuo trubaduuri Nääslundin tammisaarelaisen leirintäalueen pihaan. Pirssin lähdettyä Nääslund seisoo  pihassa nahkainen lierihattu päässään. Hatun hän on ostanut markka-aikana 300 markan hintaan kollegaltaan Matti Eskolta. Hinta oli kallis, mutta Nääslund halusi hatun. Loppukuussa rahaa oli makaroneihin, mutta kyllä ostos kannatti. Hieman hikeä niskassa Nääslund astelee varmoin askelein sisään ravintolarakennukseen. Viimeinkin perillä, hän huikkaa tarjoilijalle. Tarjoilija mittaa katsellaan tulijaa ja toteaa: "Niinpä".

Buster-veneessä kirotaan hellettä ja todetaan, että vuodet eivät ole veljeksiä, vaikka miehistö onkin. Mauno korkkaa jälleen uuden sima-purkin. Captain toteaa, ettei aio auttaa veljeään veneestä rannalle illalla. Mauno kysyy, koska on tarvinnut? Kukaan ei vastaa.

Hytönen istuu ohjaamoon ja alusta kuljettava merivartija käynnistää koneet. Hytönen hytisee hetken ja alkaa kiillottamaan kiikareitaan. Viimeinkin! Viimeinkin perkele! Jos ei ole ylimääräistä vapaa, niin ainakin sammuttimesta puuttuu leima. Tai pelastusliivit ovat jääneet päivittämättä, kun ukko on kasvanut. Tämä on sitä oikeaa elämää, tuulettaa Hytönen.

Trubaduuri Nääslund on saanut huoneensa ja vinkin mennä soutelemaan merelle. Meri on hänelle uusi kokemus. Hän on aikaisemmin ollut vesillä vain enon lammella. Nääslund päättää lähteä saman tien vesille. Hän on säästä huolimatta pukeutunut farkkuihin ja raidalliseen flanellipaitaan. Jaloissaan hänellä on teräväkärkiset bootsit. Matti Eskolta ostettu nahkainen lierihattu täydentää kokonaisuuden. Paidan nappeja kiristää vatsan kohdalta soittopalkkioina nautitut oluet ja keikkojen jälkeinen yöruoka. Tänäkin iltana palkaksi on sovittu jonkin verran olutta. Korvaus ei ole korkea, mutta kotoa ei suuri yleisö artistia löydä. Pakko pyrkiä olemaan esillä. Nääslund selittää pukeutumisensa itselleen yksinkertaisella syyllä. Kun ikää on mittarissa enemmän kuin huonossa saunassa lämmintä, on syytä pukeutua nuorekkaasti. Saman tien Nääslund pukkaa veneen vesille ja lähtee soutamaan.

Buster-veneessä kiristellään hampaita helteessä. Kala ei syö eikä tyyni keli ole kalamiesten mieleen. Massa huomaa soutuveneen soutelevan suoraan uisteluveneen reitille. Mikäs Urpo se siellä soutelee, kyselee Massa ja Grant korjaa hieman kurssia. Samaan aikaan merimetso lentää veneiden yli. Trubaduuri Nääslund ei ole ikinä nähnyt tuollaista rumaa lintua ja huikkaa Busterin miehistölle, että mikä lintu tuo oli?

Captain vastaa ilmekään värähtämättä, että se on palokärki. Nääslund kelaa dataa päässään ja vastaa, että eikö palokärki ole värikkäämpi ja pienempi tai ainakin Pispalan palokärjet ovat? Captain toteaa edelleen viileästi, että täällä merellä kaikki on vähän suurempaa. Nääslund ehtii miettiä vain hetken asiaa, kun näkee etäämmällä valkoiseksi muuttuneen saaren. Spontaanisti hän kysyy, miksi tuo saari näyttää tuollaiselta. Massa katselee kaveria hetken ja toteaa, että se on paikallisen matkailuyrittäjän uutuus, jääviileä -saari.  Kyseessä on prototyyppi paikasta, jossa voi hellepäivänä käydä vilvoittelemassa. Rakennettu jäähalleista tutulla tekniikalla. Ohhoh, tuumaa Nääslund ja jatkaa soutamista. Uskomaton juttu aprikoi Nääslund ja miettii, että voiko olla mahdollista, mutta uskoo kaverin sanaan.

Hetkeä myöhemmin Nääslund huomaa kaksi naista läheisellä laiturilla. Naiset vilkuttavat ja Nääslund vilkaisee veneen toiselle puolelle. Siellä ei näy ketään. Herranjumala, vilkuttavatko he minulle? Epäuskoisena ja hapuillen Nääslund muuttaa kurssia kohti laituria, jolla naiset kikattavat. Pian Nääslund täräyttää puolireippaalla soutuvauhdilla suoraan päin laituria. Naiset ottavat taka-askeleen kumpikin, mutta kysyvät, voisivatko tulla mukaan soutelemaan? Naiset jatkavat, että heillä on tosi kuuma, kun aurinko porottaa suoraan asuntovaunualueelle eikä tuule yhtään. Nääslund suostuu ujostellen. Nääslund ei osaa sanoa syytä, mutta flaksi ei ole ollut kummoinen vuosiin, vaikka esiintyvillä artisteilla usein on. Naiset kysyvät, voivatko he ottaa juomakassinsa mukaan. Nääslund suostuu. Nääslund arvioi naiset noin 50-vuotiaiksi ja iloisiksi. Naiset kertovat olevansa lomalla, mutta miehet katsovat vain jääkiekkoa ja juovat kaljaa. He haluavat viilentyä merisäässä. Trubaduuri Nääslundin päässä raksuttaa. Naiset haluavat viilentyä ja hän tietää siihen tarkoitukseen sopivan jääviileä -saaren. Hyvä. Nääslund toteaa vierailleen, tiedän paikan, missä voimme viilentyä ja lähtee soutamaan. Naiset kikattavat vielä enemmän. Trubaduuri Nääslund tuntee kerrankin olevansa mies paikallaan ja elävänsä.

Hytönen isossa veneessä nauttii elämästään. Viimeinkin. Viimeinkin, toistelee Hytönen herkeämättä. Unelmien täyttymys. Nyt minulla on viimeinkin mahdollisuus saada suoritteita. Aina löytyy jotain, hän unelmoi. Aallot halkeavat ison veneen keulaan ja takana koneet jyrisevät rajua voimaa. Homma toimii viimeinkin.

Trubaduuri Nääslundin seuralaiset kysyvät, ottaako arvon veneilijä juomaa. Nääslund vastaa myöntävästi. Iltapäivä on ihana. Aikaa kuluu hieman ja useampia on otettu. Naiset kysyvät, miksi Nääslund soutaa vaikka veneessä on moottori. Kuohujuomat ovat tuottaneet riittävän itseluottamuksen, vaikka Nääslund ei ole aikaisemmin juurikaan ajanut moottorilla. Nääslund ottaa vielä erittäin pitkän kulauksen kuohujuomaa ja kertoo kaksi basistivitsiä naisille. Nopeasti vaihdetaan paikkoja ja Nääslund nykäisee koneen käyntiin. Matka kohti jääviileä -saarta alkaa.

Massa huomaa Buster-veneessä, että Urpo soutelija on saanut seuraa ja ajaa koneella yrmeästi Buster-veneen ohi. Mauno tuijottaa sima-purkkia eikä nosta katsettaan. Massa ja Grant  tajuavat samaan aikaan minne soutelija on suuntaamassa. Uskoiko se saatana sen jutun jääviileä -saaresta, ähisee Massa ja jatkaa, tuo aluehan on karikkoja täynnä. Grant tuijottaa kivettyneenä kun vene jatkaa matkaansa kohti merimetsojen pesäsaarta lintujen suojelu-alueella. Massa kysyy, pitääkö nostaa uisteet ja mennä oikaisemaan tarina. Grant tuijottaa horisonttiin katoavaa venettä ja miettii elämän etikkaa. Tilanne on nopeasti ohi eikä asiaan puututa.

Hytönen isossa veneessä kiikaroi ajan kuluksi ympäriinsä, löytyisikö onnetonta kalastusvenettä, jota voisi käydä hieman puhuttamassa. Silloin kiikariin tarttuu jotain merkillistä. Pienvene suoraan edessä karikko-alueella. Ei hemmetti, huutaa Hytönen ja tarkistaa asian kartalta. Kyllä, lintujen suojelualue. Liikkuminen kielletty ympäri vuoden. Se on siinä, se on siinä, hän huutaa. Ensimmäinen suorite. Vaikka vähäinen, ei haittaa.

Trubaduuri Nääslund ohjaa vuokravenettään tukkaputkella. Lierihattu lentää vastatuulessa mereen, mutta se ei tunnelmaa pilaa. Naiset huutavat, että minne ajamme? Nääslund vastaa, että tämä on yllätys. Valkoinen saari lähestyy ja karmea parvi merten palokärkiä lehahtaa lentoon. Samaan aikaan kevyt ulosteen tuoksu saavuttaa veneen. Naiset nyrpistävät nenäänsä ja toteavat Nääslundille, että aja äkkiä muualle, tämä on merimetsojen ulostesaari. Trubaduuri Nääslund tajuaa vasta nyt, mitä on tapahtunut. Häntä on vedätetty jälleen kerran. Nolona hän kartaa veneellä takaisin rantaa kohti. Samalla kuuluu karmea korahdus. Veneen potkuri osuu pinnan alla olevaan karikkoon ja paiskaa koko veneen nurin.

Buster-veneessä Captain ja Massa näkevät tapahtuman ja alkavat kelata uistimiaan ylös. Massa karjuu Maunolle, että uistin ylös. Mauno kysyy, vilken fiiling ja maistaa jälleen simaa. Ennen kuin he ehtivät sen pidemmälle, he näkevät merivartioston veneen lintujen suojelualueen toisella puolella. Tuonne ei kannattaisi nyt lähteä.

Trubaduuri Nääslund lentää kaaressa veneestä ja joutuu veden varaan. Hän huutaa pakokauhun sekaisesti, en osaa uida, en osaa uida. Kyydissä olleet naiset ovat selviytyneet rysäyksestä ja seisovat muutaman metrin päässä matalikolla ja toteavat Nääslundille, että nouse seisomaan, niin ei ole tarve uida. Vettä on metrin verran.

Harjoittelija Hytönen ohjeistaa kuljettajaa lähestymään rauhallisesti tapahtumapaikkaa. Mereltä tulee mutkitteleva syvempi reitti karikoiselle alueelle. Hytönen avaa takasillan ja poimii veneilijät kyytiin. Hän tajuaa heti, että alkoholi on mukana kuvioissa. Hytönen hymyilee. Viimeinkin suorite. Hytönen tuulettaa kuitenkin liian aikaisin. Trubaduuri Nääslund puhaltaa 0,96 promillea. Trubaduuri haukkoo henkeään. Odottelun jälkeen lukema on pudonnut. Kun selviää, että trubaduuri on kotoisin Pispalasta ja merivartioston aluksen päällikkö vielä saa kuulla, että Nääslund oli viemässä naisseuralaisiaan "jääviileä -saarelle", päättää merivartioaluksen päällikkö päättää armahtaa Nääslundin. Hytösen päässä sumenee. Hänen alahuuli putoaa kymmenen senttiä. Eikö vieläkään, hän miettii. Hän kävelee vaitonaisesti miehistön tiloihin veneessä ja painaa päänsä polvien väliin. Miksi minä en onnistu koskaan missään??? Hytönen on luhistumisen partaalla, mutta kaivaa vielä jostain pisaran addrenaliinia ja vannoo, että vielä minäkin onnistun...

Trubaduuri Nääslund vetää illan keikan leirintäalueella ilman nahkaista lierihattuaan. Se ei menoa haittaa. Buster-miehistö on saapunut tutustumaan läheiseen soittoruokalaan mökiltään. Massa toteaa, että tuo laulajahan on se soutelija-Urpo. Mauno kävelee laulajan eteen ja kysyy, vilken fiiling? Trubaduuri ei reagoi kysymykseen. Mauno esittää uuden kysymyksen, voisitko soittaa Moottoritie on kuumaa?  Trubaduuri Nääslund tuijottaa hetken Maunoa, laskee kitaran ja kävelee pois. Päivän tapahtumat ovat  liikaa trubaruudillekin.

Tämä tarina on tarinaosion fiktiivisen osaston tuotteita, olkoonkin, että tarinassa on paljon tosielämästä lainattua.

Reissuista rankin

Pitkän talven jälkeen on viimeinkin se päivä, kun vesi on vapaa jääpeitteestä ja kalamiehet käyvät kierroksilla. Saaliin perään on päästävä maksoi, mitä maksoi. Kuhan pyytelin -kalastuskerho on viettänyt varsinaista hiljaiseloa koko talven. Edes venemessuille ei lähdetty. Nyt venekunnat hiipivät jonossa kohti rantaa.

Mauno kulkee keulassa joukon kuopuksena. Hän haistelee tuulta ja toteaa, ei tule kalaa, parempi ottaa simaa. Perässä seuraa Massa, joka puuskuttaa eikä sano mitään. Captain Grant ei myöskään ole juttu tuulella. Sen sijaan syyrialaisvahvistus Karim kertoo suuresta kalastaan, muttei muista milloin se tuli.

Joukon hännillä Thomas McLeskelä meinaa  eksyä muiden perästä, mutta onneksi väkevä perämies Renny puuttuu tapahtumien kulkuun ja ohjaa McLeskelän oikealle reitille.

Ryhmä on pian rannassa ja yhdessä tuumin päätetään istua laiturille ja nauttia hetki kevättuulen tuoksuista ja auringonpaisteesta. Kevät ahava laittaa veden pinnan liplattamaan juuri sopivalla tavalla. Kaikki on kohdallaan kalastusta varten.

Eikä aikaakaan, kun kalastus on täydessä käynnissä. Mauno ehtii jälleen ensimmäisenä työn touhuun. Sima purkki putoaa kädestä, kun jarru pärähtää huutamaan. Kala on vahva, mutta Mauno vielä vahvempi. Massa katselee alahuuli lepattaen Maunon touhuja. Itse olisin jo kelannut tuon kalan veneeseen, miettii Massa mielessään, mutta päättää pitää mölyt mahassaan. Pian myös Mauno saa tilanteen hallintaan ja Captain noukkii 11 kg kuhan haaviin. Saaliin kunniaksi mylvitään hetki, mutta sen jälkeen kalastus jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Samaan aikaan McLeskelän vapa nytkähtää ja kuuluu armoton jarrun pärinä. Kala vie siimaa metri tolkulla ja McLeskelän naama muuttuu valkoiseksi. Tämä on minun elämäni kala, kunpa saisin sen ylös, pohtii kalamies tuntojaan. Karim siirtyy ruoriin ja kaikkien aikojen aliarvostetuin haavimies Renny tarttuu työkaluunsa. Renny ehtii kuitenkin tehdä rivin V76 -peliin sillä aikaa, kun McLeskelä koettaa väsyttää kalaansa. Kerta toisensa jälkeen kala onnistuu pakenemaan kauemmas veneestä, mutta jokaisella kerralla se ottaa lyhyemmän spurtin. Thomas katselee veden pintaa, muttei kykene näkemään, mikä sieltä on tulossa. Viimein kala saadaan uitetuksi haaviin ja McLeskelä on nostanut 21 kg hauen veneeseen.

Miehistöt pohtivat että karmea kalastuspäivä. Hirveän kokoisia kaloja liikenteessä. Väitellään hetki, mikä olisi paras uistin. Pohditaan, missä kannattaisi kalastaa.

Alkaa hieman jo väsyttää jokaista. Ilta tuo usvan veden päälle. Kuusi hahmoa istuu edelleen laiturilla. Joku kävelee rantaa kohti. "Pojat, iltapalan aika" , toteaa tulija. Vaitonaisina kalamiehet katsovat toisiaan. Karim koettaa vielä ottaa puheeksi oman enkkakalansa, mutta Massa toteaa tiukasti, että eiköhän tässä ole "kalastettu" yhdelle päivälle. Thomas McLeskelä kyselee ihmeissään, missä hänen veneensä on. Renny kuittaa jälleen kerran, että myit sen jo 7 vuotta sitten, kun et enää päässyt reunan yli kyytiin.

Pian kuusi rollaattoria liikkuu jonossa kohti läheistä rakennusta, jonka ikkunoissa palavat valot kirkkaina. Palvelutalon ruokasaliin on katettu kalapitoinen iltapala.

Aika kultaa muistot ja kirjoittaa tarinat uudelleen.

Tilanne ei kalaporukassa onneksi vielä ole näin haasteellinen. Fiktiivinen tarina kuitenkin kertoo vääjäämättömän totuuden suunnasta, mitä kohti kuljetaan. Sen vuoksi nautitaan jokaisesta päivästä merellä.

Kommentit